Mutta tuo Kekomäki*, hän on lähes tuntematon nimi minulle. Googlauksena tuli ekojen joukossa Suomenmaan juttu vuodelta 2014 jossa hän supistaisi yli 70 vuotiaiden syöpähoidot pois ja ilmeisesti rajusti muutakin. Sairaanhoidon 16 mrd kakun supistaisi 1 miljardiin ja maamme terveydenhoito jätettäisiin vuoden 1954 tasolle.
Oletan, että MrKAT viittaa tähän:
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/professori-rajoittaisi-hoitoa--70vuotiasta-ei-saa-terveeksi-6.3.51375.2c6bd7298dSuomenmaa on otsikoinut haastattelun harhaanjohtavasti
Professori rajoittaisi hoitoa – ”70-vuotiasta ei saa terveeksi”Otsikkoa paremman kuvan saa itse tekstistä:
"KEKOMÄKI asettaa hoidon ehdoksi sen, parantaako se oikeasti potilaan pärjäämistä.
Jos näin ei tapahdu, hoitoa ei tule antaa.
Hän sanoo, että oikeusjuttujen pelossa Suomessa tehdään hoitopäätöksiä, joissa ei ole tarkoituskaan parantaa potilaan pärjäämistä vaan turvata hoidon tarjoajan oma selkänahka.
–Se on pelkkää pelkuruutta ja sydämetöntä muita potilaita kohtaan.
JOS hoitoa ei uskalleta rajoittaa, kunta voi ääritapauksessa säästää rahat 85-vuotiaan syöpähoitoon lakkauttamalla kouluterveydenhoitajan viran.
–Näin voi käydä, ja siinä ei ole mitään järkeä."Prof Kekomäki
ei esittänyt, että terveydenhuollon budjetti pudotettaisiin 16 miljardista puoleentoista. Edes Suomenmaa ei sellaista väitä, vaan toteaa: " SAIRAANHOITOON kuluu Suomessa 16 miljardia euroa vuodessa. Kekomäki on laskenut, mitä saataisiin, jos summa tiputettaisiin puoleentoista miljardiin."
Artikkelia kommentoineet näyttivät tarkastelevan sitä samasta suunnasta kuin MrKAT. Itse näen asian kokonaan toisin.
Prof Kekomäki on korkean moraalinen ja asiantunteva terveydenhuollon rakenteiden vaikutusten ymmärtäjä. Mitä seuraavassa kirjoitan, ei tule suoraan pistää hänen piikkinsä vaan on omaa tekstiäni, jonka viitekehys on lähisukua Kekomäen pohdinnoille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä muutamat asiat rassaavat kaikkia vilpittömiä tahoja
- tavoitteen määrittelemisen ongelma, ...
- jota ratkaisematta ei voida ratkaista tuloksen laskennan ongelmaa.
- Vaikka päästäisiin yksimielisyyteen vaikkapa QALY:n (Quality-adjusted Life Year) käyttämisestä mittarina, meiltä puuttuu
- tieto minkä QALY-hyödyn tietty interventio yksilöllisesti antaa,
- ovatko oikeasti samaksi mitatut QALY-hyödyt aidosti yhtä merkittäviksi koettuja ja
- kenen kokemuksen mukaan lasketaan: Yksilön subjektiivisesti kokeman, tilastoihmisen laskeman vai vaikkapa poliitikon uudelleenvalintansa kannalta hedelmällisimmän vaikutuksen mukaisesti.
- keskustelun kontekstin ongelmia, josta enemän seuraavissa
SOTE:n julkinen keskustelu yleensä polarisoituu jakoon
- yksityinen/julkinen toimija ja jättää huomiotta jaon
- yksilöllinen/massojen näkökulma
Tässä polarisoinnissa pitäisi olla itsestään selvää, että kaupallisesti tuotettu osa SOTEa fokusoi yksilön probleemeihin, koska massojen ongelmien ratkaisijalle ei löydy paljoakaan markkinaehtoista ostovoimaa.
Toisaalta julkinen palvelu ei voi ummistaa silmiään yksilön ongelmilta, koska SOTE:n verorahoitus saa legitimiteettinsä siitä, että verovelvollinen yksilönä uskoo edes potentiaalisesti tulevansa palvelluksi.
Yksilön ja massojen välisen näkökulman ero on kärjistynenä esillä katastrofi- ja kehitysmaalääketieteellisessä tarkastelussa.
Kuvitteellisessa kehitysmaassa terveydenhuollon budjetti on alle kymmenesosa sitä, mitä skandinaavisen tason saavuttaminen edellyttäisi ja siitäkin puolet kuluuu kapean eliitin oman itsensä hoidattamiseen Sveitsissä tai Mayo-klinikalla. Jäljelle jäävän osan oikea allokointi ratkaisee tuloksellisuuden. MrKATin viitttaus Roslingiin meni tässä nurin perin: On selkeästi humaanimpaa tehdä kymmenkertaisesti tuottavampaa työtä massoille kuin hoitaa yksilöä. Tätä on professio. Tunteilu ei näe metsää puilta. Kyynisyys ei näe puita metsältä. Oikea tasapaino oon väistämättä lähellä laskettavissa olevaa optimia lööppidramatiikan sijaan.
(Tuon Kekomäen linjan tapaus oli Roslingin Faktojen maailma-kirjassa kun Afrikassa lastenlääkäri ähräsi tuntikausia liki toivottoman lapsipotilaan kanssa, kun tällä ajalla hän olisi pelasstanut enempi lapsia muualla. Roslingia (joka myö lääkäri) lastenlääkäri piti hirviönä kun Rosling olisi häipynyt kotiinsa lepäämään.)
Tuossa menivät sanat oudoilla logiikoillaan ja kokonaisuuden ajatus kääntyi tunnistamattomaksi.
Yhteenveto:
MrKAT tekee viisaasti, jos tutustuu prof Kekomäen lausumiin SOTE-hankkeesta ja ohittaa mahdollisen narsistisen loukkauksensa Roslingin tentissä lempeällä hymyllä itselleen.
mks
PS: Lisälukemista, kun Suomemaan artikkeli on läpikäyty:
https://arisuutarla.wordpress.com/2013/01/10/martti-kekomaki-kuittasi-20-000-euron-elamantyopalkinnon/