Paras on hyvän vihollinen.
Kun vaadittiin, että jokaisessa toimielimessä on vähintään 40% kumpaakin sukupuolta, kiellettin vahingossa 3-jäseniset toimielimet eli pakotettiin tehokkaat työryhmät keskustelukerhoiksi.
Kun esimerkiksi kunnallisessa demokratiassa lautakuntapaikat jaetaan sekä poliittisesti että sukupuolisesti "oikeudenmukaisesti", osoittautuu, että usein aktiivisin ja/tai kykenevin jää rannalle ellei ole suurimpien ryhmien edustaja.
Siis sukupuoleen perustuva syrjintää sukupuolten tasa-arvon nimissä.
Sama on myös abstraktilla puolella: Sillä linjalla, millä suvivirren laulaminen on muuttunut suvaitsevaisuuden nimissä synniksi, ajaudutaan hiljalleen totalitarismiin, jossa vain kaikien hyväksymä on sallittua.
Olemme Suomessa sentään helpossa asemassa, koska arkisanastomme on vähemmän kulttuurihistoriallista kuin Euroopan "vanhoissa" maissa. Meillä kuurnitaan näitä puhemiehiä ja lautamiehiä. Englannissa törmätään vielä sanaan "goodbye" ja espanjassa sanaan "adios". Nämä siis ilmeisimpinä. Niin meillä kuin muuallakin tarkempi etymologinen tarkastelu uskon, sukupuolen, alueen, väitetyn tabuisuuden yms seikkojen kirkasotsaisesta näkökulmasta vie käyttökelvottomaksi olennaisen osan arkisista ilmaisuista.
Tämän päivän julkisessa sanassa valta on mielensä pahoittajilla. Riehukoot sydämensä kyllyydestä. Minua ei pätkääkään haittaa, jos saan näiltä pohjilta syytteitä suvaitsemattomuudesta ja/tai luokituksen kalkkikseksi.
mks
