Eläinsuojelulaki uudistuu, ja maa- ja metsätalousministeriö kommentoi sivuillaan uudistusta seuraavasti:
Uudistuksen tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin parantaminen ja eläinsuojeluvalvonnan tehostaminen. Tavoitteena on myös varmistaa EU-lainsäädännön tehokas täytäntöönpano kansallisessa lainsäädännössä.
Eläinsuojelulain uudistamisessa otetaan huomioon uusin tutkimustieto eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin vaatimuksista. Työn tueksi on teetetty asiantuntijaselvityksiä muun muassa lehmien pidosta parsinavetoissa ja pihatoissa, sikojen tiineytyshäkkien käytöstä sekä useista muista aiheista.
...
Lakiehdotus laitetaan lausunnoille keväällä 2017 ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2017.http://mmm.fi/elainsuojelulakiVihreä Lanka kommentoi uudistusta etukäteen kriittisesti noin vuosi sitten:
Uuteen lakiin on vaikea saada eläimille lisää tilaa tai virikkeitä, koska hallitusohjelma lupaa, ettei eläintuottajille tule lisäkustannuksia. Lisäksi maatalouden valvontaa, tukien ehtoja ja rangaistuksia ”kohtuullistetaan”. Eläinsuojelujärjestöt pelkäävät, että valvonnan resursseja vähennetään.http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/el%C3%A4insuojelulaki-uudistuu-t%C3%A4m%C3%A4n-vuoksi-j%C3%A4rjest%C3%B6t-huolissaanKiinnostava on SEY:n näkemys eläinsuojelulain uudesta sisällöstä, jos yhdistyksen käyttämien ilmausten merkitykset luetaan tarkkaan ja otetaan vakavasti:
http://www.elainsuojelulaki.fi/seyn-tavoitteet/lain-rakenne-ja-lahtokohdat/ks. myös tavoitteisiin sitoutuneet kansanedustajat puolueittain
http://elainpolitiikka.fi/uudessa-eduskunnassa-vahintaan-31-elaintenedustajaa/Mielestäni on melkein itsestäänselvää, että tuotantoeläinten olosuhteisiin tehtävät parannukset käyvät tuottajille aina sitä kalliimmiksi, mitä paremmin periaatetta eläimen hyvinvoinnin ensisijaisuudesta laissa korostetaan. Jos minulla olisi selkärankaa -mitä minulla ei ole- kiertäisin varmaan puhumassa aiheesta julkisesti pelkästään herätelläkseni ihmisiä lumotusta unestaan. Tehtävä valinta on luonteeltaan filosofinen.
Voin tottakai haastaa kaikki vapaasti osoittamaan minulle, miten eläimen kapitalistinen asema käyttöesineenä on rinnasteinen ja yhtenevä sen sisäsyntyisille preferensseille. Itse pidän noita kahta periaatteellisesti toisilleen vastakkaisina paitsi poikkeustapauksissa, jolloin esimerkiksi ihminen on katsonut käyttöeläimen arvon syntyvän sen sosiaalisista taipumuksista ihmisten parissa. Sen sijaan eläimen ruumiin tuotanto käyttöesineeksi on lähtökohtaisesti nähdäkseni ristiriidassa sen kanssa, että eläin preferoi (ja kirjoitan yleisesti, en ruumiillisen elämän menettämisen ja kivun ääritapauksista) elämäänsä saalistajiensa ravinnontarpeen ylitse.
Niin kauan kuin näitä teoriassa terveen järjen näkökohtia ja praksiksessa poliittisen radikalismin töräyksiä ei oteta vakavasti, pidän edelleen euroopan edistyneimpänä eläinsuojelullisena harppauksena vuoden 1933 eläinsuojelulakia, jonka natsit ajoivat läpi Saksassa. Se olisi voinut olla jopa radikaalimpi, joskin ajan oloon se ilmaisi kai aidosti kansallissosialistien 'kolmatta tietä' kommunismin ja kapitalismin ristipaineessa:
In 1931, the Nazi Party (then a minority in the Reichstag) proposed a ban on vivisection. In early 1933, representatives of the Nazi Party to the Prussian parliament held a meeting to enact this ban. On April 21, 1933, almost immediately after the Nazis came to power, the parliament began to pass laws for the regulation of animal slaughter.[8] On April 21, a law was passed concerning the slaughter of animals; no animals were to be slaughtered without anesthetic.https://en.wikipedia.org/wiki/Animal_welfare_in_Nazi_GermanySiksipä haasteeksi Suomen hallitukselle tulisi esittää liki 90 vuotta sen jälkeen, että nykyinen poliittinen järjestelmämme pystyisi nousemaan eettisesti ainakin saksalaisten natsien ohi. Se ei kuitenkaan tule olemaan mikään selviö tilanteessa, jossa tuottajien ja ihmisten etua ajamaan on valittu vanhoilliskristillinen pääministeri maaseutuväestön taloudellisia etuja ajavasta tuottajien puolueesta. Henkilökohtaisesti epäilen natsien vetävän vielä eettisesti pidemmän korren tässä jutussa, ja jos niin käy ja mahdollista, aion myös aina tilaisuuden tullen ottaa sen esille vastaisissa keskusteluissani ihmisten kanssa silkasta kiusanteon riemusta. Sitähän kysymyksen vakava filosofinen ja poliittinen esille tuominen edellyttää: kiusantekoa kunnon ihmisiä kohtaan.
Jään odottelemaan uutisia kevään mittaan etenevästä uudistuksesta.