Eilen 27.10. puolueiden puheenjohtajat häpäisivät itsensä perusteellisesti televisiokeskustelun sote-osiossa. Viimeistään kun kysyttiin millainen markkina nyt on avautumassa, jokainen puheenjohtaja de facto vaihtoi puheenaihetta.
-------------------------------------------
Pieni luettelo parhaista huonoimpiin:
Sari Essayah ja Li Andersson puhuivat enimmäkseen asiaa, mutta eivät löytäneet esiin nostamissaan seikoissa olennaisia argumentteja eivätkä hahmottaneet kokonaisuuden suurimpia vikoja.
Antti Rinne kohdensi retoriikkansa löysään veroparatiisipelotteluun ja hahmottumattomiin viittauksiin Ruotsin kokemuksiin.
Ville Niinistö aloitti aivan oikein puolustamalla kokonaisuutta ja hoidon eheyttä, mutta paljasti jatkossa argumenttien sekoilulla, ettei oikeastaan hallinnut asiaa iskulausetasoa syvemmältä.
Anna-Maja Henriksson näki roolinsa mukaisesti asiassa vain kieli- ja paikallispolitiikkaa.
Timo Soini murjaisi pari kertaa hyväntuulisia tyhjänpäiväisyyksiä, muttei sentään sortunut avoimeen vääristelyyn.
Juha Sipilä ei käyttänyt ainuttakaan puheenvuoroa, joka olisi ollut olennaisella tavalla totta. Hän vain vakuutti, että nyt tehdään hyvää ja välttämätöntä uudistusta pyyhkäisten kritiikit puoleksi naureskellen roskikseen mitään erittelemättä. Hänelle oli yhdentekevää mitä asiantuntijat ovat sanoneet.
Petteri Orpo veti alimman limbon kakista. Toki hänellä kokoomuksen puheenjohtajana oli sikäli hankala asema, että
- kokoomus mokasi edellisen uudistusyrityksen valjastamalla sen vetämään Henna Virkkusen luupäistä ja viime kädessä perustuslakiin törmäytettyä kuntauudistusta ja
- kokoomus nyt ajaa riemulibertaaria soten yksityistämistä suostumatta keskustelemaan asian todellisista kytkennöistä, tavoitteista ja pääteltävistä seurauksista.
Minulla ei ole tietoa millä jakaumalla Orpon esiintyminen selittyy
- karkealla vilpillisyydellä,
- tietämättömyydellä,
- taustavaikuttajien suorittamalla indoktrinaatiolla,
- tyhmyydellä tai
- jollain muulla.
Puheenjohtajan lojaalisuus puolueen yleisöltä salattavalle agendalle ei kelpaa selitykseksi.
-------------------------------------------
Sitten oma kantani:
Soteuudistuksen maakuntamalli on sinänsä OK. Maakuntien lukumäärä ja nurkkapatrioottiset tunne-elämykset ovat kokonaisuudessa kakkoskysymyksiä.
Kokoomuksen ajama valinnanvapaus on systeemin katastrofi. Kokoomus kai osti sen kepulta suostumalla vähemmän optimaaliseen maakuntien määrään. Tämä maakuntien lukumäärä on kuitenkin sittenkin melko vähäinen hinta eikä persuille tarvinnut maksaa mitään. Varsinainen katastrofi liittyy toiminnallisiin seurauksiin.
Soteuudistuksen tavoitteiksi asetettiin alkujaan
- palvelujen saatavuuden parantaminen
- tasa-arvoisuuden lisääminen ja
- kustannusnousun hillintä
Samalla "tavoitteiksi" listattiin myös asioita, jotka ovat oikeammin keinoja
- rahoituksen yksikanavaisuus,
- ehyet hoitoketjut
- tietohallinnon yhtenäisyys
Kokoomuksen lisättyä tavoitteisiin "valinnanvapauden" ollaan ajautumassa malliin, joka nykyiseen verrattuna johtaa varsinaisista tavoitteista poispäin. Alueellinen ja yksilöllinen eriarvoisuus lisääntyy ja kustannuspaine tulee entistä kovemmaksi. Keinoista rahoituksen yksikanavaisuus kyllä onnistuu, mutta mahdollisuus toimintajärjestelmän suunnitteluun ja rahojen kohdentamiseen rapautuu. Kilpailu johtaa hoitoketjujen tavoitteiden erilaistumiseen ja tietohallinnon yhtenäistäminen tulee entistä kalliimmaksi. Henkilövajeesta johtuva jonotus ei ratkea sillä, että lisää henkilökuntaa siirtyy julkiselta yksityiselle.
Nyt varsinainen ongelma pähkinänkuoressa:
Kun "säästö" on tarkoitus synnyttää asettamalla budjetille katto, ja "maakunta" vastaa viime kädessä ihmisten hyvinvoinnista, jokainen "valinta" hankkia palvelu yksityiseltä, vähentää automaattisesti "maakunnan" resursseja. Kun "uudistajat" vakuuttavat, että se tuttu ja turvallinen terveyskekus jatkaa entiseen tapaan toimintaansa, niin jää kaipaamaan tietoa millä resursseilla! Kuvitellaanpa, että terve espoolainen 75-vuotias filosofian maisteri käyttää valinnanvapauttaan saadakseen luuntiheysmittauksen, D-vitamiinitason määrityksen, selvityksen voiko edelleen syödä gluteenipitoista ruokaa ja seuraavalla viikolla muita tutkimuksia, joita Mehiläisen, Terveystalon sun muiden toimijoiden "asiantuntijajulkaisut" kauppaavat. Ehkäpä "valinnanvara" tuo nämä palvelut hänelle siinä, missä nykyisin "työterveyshuolto" liikevaihtoaan lisätäksen ne mielellään tuottaa. Luulisi silloin jotain resursseja katoavan muotivirtauksia seuraamattoman ja palveluntuottajia etsimättömän 16-vuotiaan vantaalaisen koulupudokkaan syrjääntymis- ja mielenterveysongelmien ratkomisesta.
Mitä enemmän yksityiset palveluntuottajat pääsevät markkinoimaan "maakunnan" piikkin uusia mielihyvätuotteita tai "varhaistoteamiseksi" nimettyjä terveille tehtyjä tutkimuksia, sitä vähemän jää "maakunnalle" resursseja sairauksien ennalta ehkäisemiseen ja varhaistoteamiseen. Ja lopuksi maakuntahan ne kaikki pahoiksi äityneet sairaudet kuitenkin joutuu hoitamaan pienentynein resurssein!
------------------------------------------
Sipilä ja Orpo kuittasivat ongelmat yksinkertaisesti, että tehdään malli, jossa kaikki ongelnmat on otettu huomioon ja josta tulee maailman paras. Ottaen huomioon heidän kykenemättömyytensä televisiokeskustelussa osoittaa mitään ymmärtämystä substanssista, epäilen, että sellaista mallia ei parissa kuukaudesa polkaista lausuntokierrokselle.
Vai onko lausuntokierros edes tarpeen, jos kerran malli on maailman paras ja kaikki ongelmat jo ratkottu?
mks
PS:
Jos joku väittää, että yksityiset palveluntuottajat laitetaan "maakunnan" tiukkaan kontrolliin, niin häneltä voi kysyä kumpi on suurempi työ: Selvittää potilaan asia vai tutkia onko potilaan asia selvitetty asianmukaisesti ja kustannustehokkaasti.
Lisäksi niin Suomessa kuin muualla maailmassa tiedetään erinomaiseti, että palvelun tuottaja pääsee halutessaan eroon keskimääräistä enemmän kustannuksia aiheuttavista asiakkaistaan ilman, että mitään virhettä voidaan osoittaa.
Ranskassa oli/on joitakin vuosia sitten maailman parhaaksi rankattu terveydenhuolto, jossa oli "valinnanvapaus". Ranskan ongelma on, ettei rahat riitä sen ylläpitoon. Me voimme kopioda sen, jos budjetissa on väljää suunnileen 5 miljardia € vuodessa ja Viro kouluttaa edellen henkilökuntaa Suomen terveysmarkkinoille.