Itäsuomen Yliopiston sivuilla professorinsa Korpelan teosta Lännen perustasta kartoitetaan suhteessa (Lähi-)Itään: Lännen taustalla on Antiikin Roomassa vakiintunut Jumalan lain ulkopuolinen lakijärjestelmä, kapitalismin mahdollistanut omaisuudensuoja ja järjen nimeen vannonut tiede. Lisäksi kansallisvaltio, joka syrjäytti klaanipohjaisen yhteiskunnallisen järjestyksen melko totaalisesti Euroopassa.
Idässä taas uskollisuus kohdistettiin hallitsijan sijasta heimoyhteisöihin, lakia ei erotettu uskonnosta, hallitsija edusti jumalaa, ja mystiikka oli luonnontieteitä arvostetumpaa.
---
Kalle Haataselle antamassaan haastattelussa Korpela erittelee hieman tarkemmin teesejään.
Taustalla on aatteellinen linkki antiikin Kreikkaan, jossa ihmisen ja jumalten laki erkani toisistaan, ja syntyi käsitys yksilöstä. Korpela huomauttaa, että kreikkalaiset eivät juurikaan vedonneet jumaliin laeissaan, ja roomalaiset eivät enää lainkaan.
Roomalainen laki on keskeinen: laki erotetaan uskonnosta, eikä sanota että Jumala/hallitsija on antanut lain armostaan. Lailla on säätäjä, toimivaltainen taho kuten senaatti, kansankokous, keisarin edikti. Kyse on jonkun antamasta säädöksestä, jota noudatetaan kirjoitetussa muodossa. Tuomareiden posti syntyy. Lakia kodifioidaan. Selitysteoksia laaditaan, soveltamista debatoidaan. Ja viimeisin kodifikaatio,
Corpus Juris Civilis, on viimeisin kodifikaatio, josta tuli vuoden 1000 jälkeen malli lainsäädännälle länsimaisissa yhteiskunnissa.
Korpela kertoo yksinkertaistaen, että roomalaisessa laissa on yksilöihin perustuvan maan omistamisen juuret: yksilön syntyessä tämän omistukset ja asema on määriteltävä, samoin yksilön kuollessa. Lähi-itäisessä mallissa maa/omaisuus on suvun tai klaanin kautta omistettu; tai maa on hallitsijalta lainassa.
Siis: länsimaisesta mallista muodostuu yksilön kautta hahmottuva järjestelmä maallisine lakeineen; idässä (niin Itä-Euroopassa kuin Lähi-idässä) toimija on klaani.
"1100-luvun vallankumous" kuvaa tätä yksilön maailman rakentamisen ajankohtaa, yhteisön ja klaanin alasajoa. Samalla roomalaiskatolinen kirkko alkaa edistää selibaattia ja yksiavioisuutta: nämä kristillisen arvot ovat siis 1100-luvulta. Niiden taustalla on kirkon halu kitkeä poliittisista syistä niin pappissäädyn kuin ruhtinasklaanien valtaa.
1000-luvulta alkaen filosofia alkaa ottaa askeleita lännessä: viimeistään skolastiikka tuhoaa holistisen kokonaisuuden teologian, filosofian ja oikeustieteen välillä. Ne erkanevat "erillistieteiksi", kun taas Idässä holistinen kokonaisuus säilyy... järjestelmä on jopa taipuvainen mystiikkaan, joka kohtelee luonnontiedettä mutta myös filosofista tietoa toissijaisena. Lännessä tapahtunut johtaa luonnontieteiden kehitykseen, lopulta jopa tieteelliseen vallankumoukseen.
Paavi, joka yritti kehittää omaa valtakuntaansa Euroopassa taas kielsi mystismin, koska se oli ongelmallista hänen vallalleen, jota yritettiin kehittää säädännäisjärjestelmänä. Tämä ennakoi renesanssia. Korpela huomauttaa, että nykyinen Moskovan patriarkka selitti, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renesanssia tai valistusta... ja nämä ovat länsim. yhteiskunnan perustalla.
1600-lukua kuvataan valtiollistumisen vuosisatana. Kehityksen juuret ovat tietenkin kauempana, viimeistään 1300-luvulla, jolloin keskiaikainen keisarius murtui. Korpelan mukaan Pyhä Rooman Keisari oli kuin kalifi. Paikallishallitsijat kuitenkin ottivat vallan keisarilta, paavilta, ja territoriaalisuus alkaa kehittyä. Ja 1500-luvulla territoriot alkavat jo olla vahvoja, ja asukkaat hallitsijan alamaisia.
Idässä taas valtio ei synny samalla tavalla: klaani-imperiumit jatkavat, on hallitsijoita, klaanihallitsijoita, ja ulkopuolisia sotilaita, kuten janitsaareja.
---
Venäjästä Korpela mainitsee, että Putin voi kävellä lakien yli, jos tahtoo... ja se voidaan kokea oikeudenmukaiseksi, koska hän edustaa lakia. Hän tietää ja toimii kansan hyväksi. Korpelan mukaan Moskovassa syntynyt ruhtinaanvalta on hyvin itämaista 1400- ja 1500-luvuilta alkaen.
Kun usein sanotaan, että Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskuntaa, Korpela ei pidä tätä ihmeellisenä. Kyse on kokonaisukulttuurista, siitä, kuinka ihmiset ymmärtävät oikean ja väärän, velvollisuutensa, suhteensa yhteisöön, oikeutsensa yksilöinä. Venäläiset eivät ole ensisijaisesti yksilöitä, ja yksilöiden toimilla on rajansa... tradition vastustaminen on rienaamista. Länsimaiset ihmisoikeudet ja moniarvoisuus on kontekstualisoitu Venäjällä oikeudeksi elää elämäänsä oikeiden arvojen mukaan
NL oli pelkkä lyhyt jakso Venäjän historiassa, eikä Korpelan mielestä onnistunut luomaan paljoa.
Hauska kommentti Korpelalta on se, kuinka USA:n ja Ranskan vallankumoukset, kuten brittiparlamentarismi, ovat laillisuusperiaatteen läpilyöntejä. Niissä aletaan enenevissä määrin tukea omaisuutta, suojata investointeja; ja samalla talous alkaa nousta, koska sillä on laillinen tuki. Idässä tällaista laillusuusjärjestelmää ei koskaan kehity: Venäjälläkään ei ole lain suojaa omaisuudelle. Venäläiset eivät ymmärrä miksi investoinnit tarvitsevat suojelemista. Kyse on basaaritaloudesta: Paljon harmaata taloutta, hallitsija osallistuu myös. Korpelan mukaan kukaan ei tiedä "missä" Venäjän talous lopulta on, se ei ole aito kansantalous.
Korpela katsoo että demokraattinen malli ja lainsäädäntö tukee "mitä vain", vaikka sitä että varakkaat vievät rahansa Portugaliin. Basaaritaloudessa näin ei voi olla: hallitsija voi halutessaan laittaa homman seis ja sanoa "rahat tänne".
---
Yhteisöllisessä järjestelmässä yhteisö on sisäisesti yhtenäinen, mutta yhteisöjen välillä erot voivat olla suuria. Meillä taas kaikkien on oltava yksilöitä ja lait ovat jokaiselle samoja. Lähi-itäisessä järjestelmässä perinteisesti yhteisöillä on omat sääntönsä, eikä hallitsija niihin puuttunut.
Noh, muun muassa tällaista, minusta monin paikoin hyvin mielenkiintoista asiaa Korpelalla oli.
