Olen antanut itseni lukea (mm. Paholaisen asianajaja-blogia ym) historiakäsitystä, että kristinuskossa avioliitto oli alunperin erillinen melko maallinen tapahtuma, johon vasta jälkikäteen alettiin pyytää myös Kristuksellista siunausta jokunen sata vuotta Kristuksen jälkeen.
Nykyään tietysti näyttää toisenlaiselta ja argumentteineen ja semmosineen koska kr-uskonnon edustaja kirkko kaappasi tuon maallisemman instituution aivan kuten se kaappasi Euroopassa maallisemman* Joulun ja joulukuusen, johon ripusti Betlehemin-tähden.
...
*maallisen? Ehkä liioittelen, oliko ennenvanhaan mikään maallista kun kaikki tulkittiin kansanuskomusten läpi. Pitäisikö sanoa perinteisen ?
On oleellista nähdä edellisessä käsitteellinen sopimuksenvaraisuus puhuttaessa kristinuskosta, siksi käytin Durkheimin erottelua maallisen ja pyhän välillä. Kristinusko voidaan tulkita myös yhteiskuntajärjestyksenä ennen valtiota, jolloin se aloitti kaappaamalla ensin varhaisen juutalaisuuden keskeiset maailmankuvalliset ideat ja liitti niihin dogmatisoimansa Jeesuksen opetukset. Olen aika varma, että omista ideoistani saataisiin yhtä helposti niiden keskeisen eklektisyyden sijaan irvikuvansa, koska kukaan muu ei toisinna ideoitani kuten itse teen, ja ajatteluprosessiani eivät rajoita niinkään dogmaattiset näkökohdat, vaan ajallinen rajallisuuteni. Kristinusko ikäänkuin uuttaa noita muinaisia ideoita ja yrittää tehdä niistä edelleen kultaa samaan tapaan kuin keskiajan alkemia kehitti erilaisia lejeerinkejä. Alkemian hyödyllisyys olikin siinä, että sen kautta koko paradigma vaihtui ja synnytti modernin kemian. Mytologisen Jeesuksen keskeiset ideat olivat vallankumouksellisia, ja juuri niiden vallankumouksellisuus rapautui ensimmäisenä kaapattaessa ne. Kaiken sälän vuoksi on täysin mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitä niiden filosofinen ydin olisi alkujaan pitänyt sisällään tai mihin ne olivat vastaus, tai mihin ne yksilöllisellä tasollaan olivat kehkeytymässä. Ainakin väitetään, ettei Jeesuksella sinällään olisi ollut periaatteellisia ongelmia esimerkiksi prostituoitujen kanssa, mutta näitä on vaikea arvioida. Kristillinen kirkko kyllä käsittääkseni sittemmin pikaisesti hävitti vanhat temppeliprostituution muodot.
Avioliiton sakramenttiluonne ritualisoi tunnetuimmat seksuaaliset vietit ja yhdisti ne käytännöllisiin tavoitteisiin strukturoida erilaisia elämisen muotoja. Kristillinen kirkko otti roomalaisen lainsäädännön ja kehitti sitä edelleen dogmatiikkansa mukaisesti. Minun kritiikkini avioliittoa kohtaan on, että luodut struktuurit nähdään luonnollisina, jolloin niiden funktionaalisuuden epäileminen näyttää marginaaliajattelulta. Silti avioliiton ympärille on yhtä luonnollisesti muodostunut monia ei-sakramentaalisia yhteiselämän muotoja, enkä näe niiden elimellisesti uhkaavan yleistä järjestystä. Avioliiton sopimusluonne on vähitellen hyväksytty omistusoikeutta koskevan lainsäädännön monimutkaistuessa, mutta se on omituinen omistusoikeuksien, seksisuhteen ja affektiivisen leimautumisen sekasikiö. Jos tarkoituksena on siittää lapsia, niin lasten mahdollisuuksien näkökulmasta omistusoikeuselementit ovat toki olennaisia. Laajemmin ajateltuna on silti vähän yksioikoista olettaa, että seksisuhteet välttämättömästi edes tekevät yhteiselämästä vaikeampaa, jos ymmärrys sitoumusten luonteesta on jaettua. En sitten tiedä, onko aviollisen seksin suojelemisen taustalla laajempi pelko yhteiskunnan mikrorakenteiden romahtamisesta meidän atomisoituneessa yhteiskunnassamme. Vaikea uskoa, että jonkun vaimo pohtisi moista ärtyessään miehensä jöpöttävästä peniksestä vieraan nuorikon kulkiessa pariskunnan ohitse.
Nyt kun ajattelen, riimittelevämpi otsikko olisi ollut 'Peniksestä politiikkaa'. Käsitteellisesti hyvä ilmaisu olisi ruumiillisuuden politiikka, vaikkakin epäilen akateemisen feminismin kaapanneen termin omiin käyttötarpeisiinsa. Tein taannoin mielenkiintoista tuttavuutta erääseen itsensä feministiksi identifioineen naiseen, joka yhtyi moniin seksuaalimyönteisistä lausunnoistani, erityisesti lausuntooni ihmisten harrastaman seksin vähäisyydestä. Valitettavasti aikani ei tahdo riittää feministisen yhteiskuntateorian nykytilaan nykyistä tarkemmin, ja sisäistämäni sosiaaliset normit ovat sittemmin pysäyttäneet minut ottamasta häneen käymiemme keskustelujen jälkeen yhteyttä, varsinkin kun en tunne hänen miesystäväänsä. Kiinnostukseni on -kuten minut tuntien tietänette- puhtaasti akateemista.