Tuottavuus, työteho ja lisäarvo

[Tuco]

Tuottavuuden noususta saatava hyöty katoaa työpaikkojen kasvaneeseen sisäiseen kitkaan. Sisäistä kitkaa aiheuttavat esimerkiksi monimutkaiset, toimimattomattomat tietojärjestelmät ja erilaisten keinotekoisten laatujärjestelmien ylläpito. Lisäksi työntekijöiden tulee suorittaa työaikana jatkuvasti erilaisia pakollisia henkilösertifikaatteja, jotka eivät kuitenkaan millään tavalla paranna työn tuloksia. Aikaa ja energiaa kuluu yhä enemmän sellaisten asioiden tekemiseen, joilla ei ole merkitystä tuloksen kannalta. Kasvaneen tuottavuuden hyödyllä rahoitetaan siis hyödyttömiä töitä.

Myös huonolla johtamisella on osansa...


**********************
Tämä on irroitettu avaukseksi ketjusta, joka käsitteli ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ylläpidon sekoilun ja virheellisen toimenpiteen vuoksi avausviestiksi valittu kadotti osan tekstistään, mistä pahoittelu. Ei ollut tarkoitus kajota. Taroitus ei ole myöskään esittää, että ansiosidonnainen työttömyysturva ja tuottavuus eivät kuuluisi olennaisisti yhteen reaalimaailmassa, mutta keskustelun dynamiikkaa osoitti asioiden eriyttämisen tarpeen.

Admin.

[mks]

Tuottavuuden noususta saatava hyöty katoaa työpaikkojen kasvaneeseen sisäiseen kitkaan. Sisäistä kitkaa aiheuttavat esimerkiksi monimutkaiset, toimimattomattomat tietojärjestelmät ja erilaisten keinotekoisten laatujärjestelmien ylläpito. Lisäksi työntekijöiden tulee suorittaa työaikana jatkuvasti erilaisia pakollisia henkilösertifikaatteja, jotka eivät kuitenkaan millään tavalla paranna työn tuloksia. Aikaa ja energiaa kuluu yhä enemmän sellaisten asioiden tekemiseen, joilla ei ole merkitystä tuloksen kannalta. Kasvaneen tuottavuuden hyödyllä rahoitetaan siis hyödyttömiä töitä.

Myös huonolla johtamisella on osansa...

Mielestäni nämä kaikki tekijät kuuluvat tuottavuuteen. Tuottavuuden noususta voidaan siis puhua vain, jos työ kehittyy tavalla, joka pystyy kompensoimaan myös nämä harmit.

Eikä pidä unohtaa myöskään sitä, miten johtoeliitti ulosmittaa jatkuvasti itselleen yrityksen kasvanutta tuottoa.

Rehellisyyden nimessä ei pidä myöskään unohtaa, että jos tuottavuuden nosto tapahtuu vaikkapa investoimalla automaatioonn, työstökoneisiin, tehokkaampaan logistiikkaan ja aikaisemmin työvaltainen tuotanto muuttuu pääomavaltaisemmaksi, äärimmillään ilman työntekijöitä toimivaksi, pääoma odottaa kohtuudella oman osuutensa lisäarvosta kasvavan.

Meillä on muutamia mekanismeja, jotka ovat heikentäneet työtätekevien taloudellista asemaa perinteellisissä teollisuusmaissa. Esimerkiksi:

1. Globalisaation myötä työtä on siirtynyt tehtäväksi halvan työvoiman maissa. Teollisuustuotteiden hinta on laskenut. Vaikka tuotteita syntyy aiempaa pienemmällä työpanoksella, suuressa osassa teollisuustyötä työn tuottavuus on alentunut.

2. Globalisaation myötä omistaminen on erkaantunut tuotannosta ja keskittynyt pikavoittojen haalimiseen. Sijoittaminen pitkäjänteiseen tuotannon kehittämiseen on heikentynyt suhteessa yritysten rosvoamiseen. Tässä merkittäävää osaa on näytellyt ammattijohtajien epäonnistunet palktsemisjärjestelmät.

3. Globalisaation lisäämät vaihtoehdot ovat antaneet omistajille neuvotteluihin valttikortteja, joilla kiristää ammattiliittoja.

4. Globalisaatio on keskittänyt yrityksiä ja omistusta kansainvälisemmäksi ja vähyentänyt kansallisten hallitusten liikkuma-alaa ja kykyä verottaa yrityksiä. Verokuorma on jäänyt työläisille ja kuluttajille.

5. Omistuksen ja vallan keskittyessä organisaatioille, vallalle huoraavat talousoppineet ovat ryhtyneet näkemään "todellisuutensa" organisaatioiden silmin ja jättäneet ihmisiä koskevat seikat vähemmälle painolle.

mks

[Patu]

Eikä pidä unohtaa myöskään sitä, miten johtoeliitti ulosmittaa jatkuvasti itselleen yrityksen kasvanutta tuottoa.

Rehellisyyden nimessä ei pidä myöskään unohtaa, että jos tuottavuuden nosto tapahtuu vaikkapa investoimalla automaatioonn, työstökoneisiin, tehokkaampaan logistiikkaan ja aikaisemmin työvaltainen tuotanto muuttuu pääomavaltaisemmaksi, äärimmillään ilman työntekijöitä toimivaksi, pääoma odottaa kohtuudella oman osuutensa lisäarvosta kasvavan.

Johtoeliitti on eri asia kuin pääoma. Johtoeliitin kymmenien prosenttien palkankorotukset ja bonukset eivät välttämättä korreloi yrityksen tuoton kanssa.
Tappiota tuottanutkin yhtiö saattaa maksaa johdolle suuria palkankorotuksia.
Osinko maksetaan yhtiön voitosta, jonka on mahdollistanut työ ja pääoma. Myös työ odottaa kohtuullista osuutta lisäarvosta.

[Tuco]

Mielestäni nämä kaikki tekijät kuuluvat tuottavuuteen. Tuottavuuden noususta voidaan siis puhua vain, jos työ kehittyy tavalla, joka pystyy kompensoimaan myös nämä harmit.

Näinhän sen pitäisi olla ja tällöin puhutaan kokonaistuottavuudesta tai yksinkertaisesti vain yrityksen tuottavuudesta.

Mutta työn tuottavuutta tarkastellaan usein - lähinnä poliittisista syistä - vain yksittäisen työntekijän tai tuotantotiimin kannalta. Jos einestehtaan työntekijä pakkasi kymmenen vuotta sitten 1000 einespakkausta liukuhihnatyötunnin aikana ja tänä vuonna hän pakkaa (samalla palkalla) 2000 einespakkausta liukuhihnatyötunnin aikana, katsotaan että hänen työnsä tuottavuus on kaksinkertaistunut.

Mutta laskelma ei ota huomioon sitä, että kymmenen vuotta sitten hän teki pakkaustyötä kahdeksan tuntia päivässä ja elätti työllään yhden hallintoihmisen. Tänään sama työntekijä tekee pakkaustyötä vain kuusi tuntia päivässä ja kaksi tuntia jotakin muuta, minkä tuottavuus on kyseenalaista. Lisäksi hän elättää tänään kaksi hallintoihmistä. Vaikka näennäinen liukuhinhnatyön tuottavuus on siis kaksinkertaistunut, on kokonaistuottavuus pienentynyt.

Tuottavuus on riittävän epämääräinen käsite, jolloin se sopii mainiosti pienen ja suurenkin työmarkkinapolitiikan työkaluksi.

Itse lukeudun Robert Solowin tuottavuusparadoksin kannattajaksi. Mitä enemmän kokonaistuottavuutta yritetään parantaa tietotekniikalla, laatujärjestelmillä, esimiestoiminnan kasvattamisella, johdon kannustimilla ja koulutuksilla, sitä enemmän tuottavuus heikkenee.

[mks]

Mutta työn tuottavuutta tarkastellaan usein - lähinnä poliittisista syistä - vain yksittäisen työntekijän tai tuotantotiimin kannalta. Jos einestehtaan työntekijä pakkasi kymmenen vuotta sitten 1000 einespakkausta liukuhihnatyötunnin aikana ja tänä vuonna hän pakkaa (samalla palkalla) 2000 einespakkausta liukuhihnatyötunnin aikana, katsotaan että hänen työnsä tuottavuus on kaksinkertaistunut.

Tällainen laskelma laskelma on kovin harhaanjohtava muistakin, kuin ...

Mutta laskelma ei ota huomioon sitä, että kymmenen vuotta sitten hän teki pakkaustyötä kahdeksan tuntia päivässä ja elätti työllään yhden hallintoihmisen. Tänään sama työntekijä tekee pakkaustyötä vain kuusi tuntia päivässä ja kaksi tuntia jotakin muuta, minkä tuottavuus on kyseenalaista. Lisäksi hän elättää tänään kaksi hallintoihmistä. Vaikka näennäinen liukuhinhnatyön tuottavuus on siis kaksinkertaistunut, on kokonaistuottavuus pienentynyt.

... tässä esitetyistä ja perin kärjistetyistä syistä.

Jos einestehtaan työntekijä pakkasi kymmenen vuotta sitten työvuoron aikana 1000 pakkausta, jonka pakkaamistyön lisäarvoa einestehdas keräsi markkinoilta X euroa ja sama työntekijä pakkaakin tänä vuonna työvuorossa 3000 pakkausta, mutta halpatuonnin ansiosta einestehdas saa 3000 pakkauksesta markkinoilta lisäarvoa X/2 euroa, niin einestehtaan työntekijän tuottavauus on puolittunut huolimatta siitä, että hänen työtehonsa on kolmikertaistunut.

Jos einestehdas on joutunut lisäämään markkinointia saadakseen nuo 3000 pakkausta myydyksi , tekemään viranomaisille enemmän alkuperäselvityksiä, laatujärjestelmän rekisteröintiä ja hygieniamittauksia sekä käyttämään aiempaa enemmän aikaa ja rahaa korvausvaatimusten käsittelyyn, kun media on vielä kannustanut yleisöä rettelöimään piilokemikaalien aiheuttamasta oireettomasta allergisoitumisesta ja pakkausmuovin pehmenteen takia mahdollisesti tulevaisuudessa puhkeavan imusolmukereuman - jota lääketiede ei siis vielä tunne - puhkeamismahdollisuudesta, niin jo on pakkaajalla kiirus lisätä työtehoaan, jotta tuottavus pysyy nollan yläpuolella.

Itse lukeudun Robert Solowin tuottavuusparadoksin kannattajaksi. Mitä enemmän kokonaistuottavuutta yritetään parantaa tietotekniikalla, laatujärjestelmillä, esimiestoiminnan kasvattamisella, johdon kannustimilla ja koulutuksilla, sitä enemmän tuottavuus heikkenee.

Tuo tuottavuusparadoksi ei ole lainkaan pitänyt paikkaansa pankkitoiminnassa. Se pitää laajasti paikkansa terveydenhuollossa ja nihilistisissä puheenparsissa.

Yleisesti ottaen jokaisella kilpaillulla alalla pätee, että jos tietotekniikalla saavutetaan työtehossa suuri harppaus, toimijoilla, jotka eivät seuraa tässä mukana, tuottavuus laskee, koska työtehon nousu vähentää työyksikköä kohden saatavissa olevaa lisäarvoa.

Mutta aivan oikeassa olet siinä, että automaation ja markkinoinnin maailmassa muun, kuin suorittavan työn osuus kasvaa jatkuvasti ja sen kasvun osuus on puristettava suorittavan työn työtehon kasvusta ja/tai markkinoinnin tuottaman yliarvostuksen kautta.

mks

[Patu]

Yleisesti ottaen jokaisella kilpaillulla alalla pätee, että jos tietotekniikalla saavutetaan työtehossa suuri harppaus, toimijoilla, jotka eivät seuraa tässä mukana, tuottavuus laskee, koska työtehon nousu vähentää työyksikköä kohden saatavissa olevaa lisäarvoa.

Noin minäkin Solowin paradoksin ymmärrän, toisella tapaa sanottuna niin että investointi tietotekniikkaan ei välttämättä johda tuottavuuden kasvuun.
Tucon muotoilu on rajumpi, investointi tietotekniikkaan johtaa tuottavuuden laskuun.

[Tuco]

Jos einestehtaan työntekijä pakkasi kymmenen vuotta sitten työvuoron aikana 1000 pakkausta, jonka pakkaamistyön lisäarvoa einestehdas keräsi markkinoilta X euroa ja sama työntekijä pakkaakin tänä vuonna työvuorossa 3000 pakkausta, mutta halpatuonnin ansiosta einestehdas saa 3000 pakkauksesta markkinoilta lisäarvoa X/2 euroa, niin einestehtaan työntekijän tuottavauus on puolittunut huolimatta siitä, että hänen työtehonsa on kolmikertaistunut.

Näkisin esimerkkisi niin, että markkinatilanteen vuoksi kilpailukyky on heikentynyt vaikka tuottavuus on kolminkertaistunut.

Mutta ymmärrän ehkä käsitteen "tuottavuus" väärin. Miellän tuottavuuden olevan yrityksen tai yksilön teoreettista kykyä tuottaa työllään lisäarvoa, mikä lienee lähinnä marxilainen tulkinta. Tällöin tuottavuuden mittarina on pikemminkin teoreettinen tuotosmäärä kuin todelliset eurot.  Kun tuottavuutta mitataan käytännön markkinatilanteessa, vapaassa kilpailutilanteessa, puhutaan pikemminkin kilpailukyvystä. Tällöin yhdeksi tuottavuuden osatekijäksi astuu mukaan myös tuotteen laatu.

Toisaalta, mikäli tuottavuutta tarkastellaan laajemmassa mittakaavassa, vaikkapa valtiotasolla, pitäisi työn tuottavuuteen laskea mukaan myös työn yhteiskunnalliset vaikutukset. Suomalainen pakkaustyöntekijä tuottaa työn sivukulujen vaikutuksella myös infrastruktuuria, terveyttä, koulutusta yms hyvinvointia, mitä halpatuotantomaiden työntekijät eivät välttämättä tuota.

Muoks. Ehkä sekoitan käsitteet tuotantokyky ja tuottavuus.

[Tuco]

Noin minäkin Solowin paradoksin ymmärrän, toisella tapaa sanottuna niin että investointi tietotekniikkaan ei välttämättä johda tuottavuuden kasvuun.
Tucon muotoilu on rajumpi, investointi tietotekniikkaan johtaa tuottavuuden laskuun.

Myönnän että niin tietotekniikka kuin nuo muutkin lisaamatni tekijät parantavat tuottavuutta silloin kun niitä käytetään harkiten, tarkoituksenmukaisesti ja osaavasti.

Mutta käytännössä niistä on tullut monelle yritykselle itsetarkoituksellisia työkaluja, joita hankkimalla osaamaton johto pyrkii vain osoittamaan olevansa ajan tasalla. Tietotekniikkaa yritetään soveltaa tehtäviin, joissa se on vain haitaksi tai joihin se ei sovellu lainkaan. Ohjelmistoja vaihdetaan uusiin ennen kuin entisiäkään on opittu käyttämään ja fimaan on pakko palkata tukihenkilöiden armeija ylläpitämään hankalaa ja epäluotettavaa järjestelmää. Kyse lienee jonkinlaisesta muoti-ilmiöstä.

[mks]

Toisaalta, mikäli tuottavuutta tarkastellaan laajemmassa mittakaavassa, vaikkapa valtiotasolla, pitäisi työn tuottavuuteen laskea mukaan myös työn yhteiskunnalliset vaikutukset. Suomalainen pakkaustyöntekijä tuottaa työn sivukulujen vaikutuksella myös infrastruktuuria, terveyttä, koulutusta yms hyvinvointia, mitä halpatuotantomaiden työntekijät eivät välttämättä tuota.

Tässä on tärkeä pointti!

USA:ssa kansalainen saa suuremman osan palkastaan palkkapussiinsa kuin Suomessa. Keskiluokkaisena hyvinvointikansalaisena hän esimerkiksi maksaa kalliiit sosisaalivakuutusmaksut itse. Toki voisi olla maksamattakin ellei halua vakuutusturvaa ja on valmis maksamaan maltaita lastensa kouluttamisesta. Mielettömän kalliiseen yksityiseen palvelutuotantoon perustuvan terveydenhuollon hän jättää työnantajan maksettavaksi toisin kuin suomalainen, joka maksaa samasta vähemmän verossa.

Samalla "tuottavuuden tasolla" USA:ssa työntekijä saa enemmän palkkaa, mutta jotkut saavat dollariaan kohden vähemän hyvinvontia kuin Suomessa.

Olennaista on, että palkkaan sidottu kuorma pitäisi jotenkin ottaa huomioon tuottavuuslaskelmassa. Eihän tuottavuus sillä nouse, että ainoaksi veron muodoksi valitaan kiinteistövero, jolla sitten rahoitettaisin niin sote kuin opetuskin.

Markkinataloudessa markkina periaatteessa arvottaa kaiken. Ei kuitenkaan sitä, miten mihinkin osioon mikin kulu jyvitetään. Siksipä libertaarit leikkivät ajatusleikkejä yövartijavaltiolla, jossa kulut ovat marginaalinen kysymys. Reaalisten erien ottaminen huomioon kun pilaisi ideologian.

mks

[mks]

Myönnän että niin tietotekniikka kuin nuo muutkin lisaamatni tekijät parantavat tuottavuutta silloin kun niitä käytetään harkiten, tarkoituksenmukaisesti ja osaavasti.

Mutta käytännössä niistä on tullut monelle yritykselle itsetarkoituksellisia työkaluja, ...

Tämä katastrofi on - etenkin julkishallinnon puolella - keskeinen syy, miksi Suomi putoaa kansainvälisissä vertailuissa.

Me uudistamme liikaa. Erityisesti julkinen sektori luottaa liikaa Tieto Oyj:n kykyyn tuottaa ohjelmistoja.
Suomessa älyvapaata sähläystä vastustava on automaattisesti "muutosvastarintainen". Mitään erittelemättä!

mks

[Laika]

Me uudistamme liikaa. Erityisesti julkinen sektori luottaa liikaa Tieto Oyj:n kykyyn tuottaa ohjelmistoja.
Suomessa älyvapaata sähläystä vastustava on automaattisesti "muutosvastarintainen". Mitään erittelemättä!

Tuo pitää varmaan osin paikkansa. Uudistaminen sisältää yleensä kustannuksia, joita alkuperäinen laskelma ei ota huomioon, kuten käyttöön ottamisen oppimiskäyrä. Sitä paitsi joissain tapauksissa kuten tietoteknisissä järjestelmissä jatkuva uudistaminen kielii uudistusten epäonnistumisesta ja epäonnistumisten paikkaamisesta uudistuksilla. Ei tietoteknisiä järjestelmiä tarvitsisi perushuollon lisäksi jatkuvasti uudistaa, jos ne suunniteltaisiin ja laadittaisiin huolella kerran. Jos tuhansien insinöörien ja koodaajien joukosta ei muka löydy yhtään järjestelmäanalyytikkoa miettimään jo suunnitteluvaiheessa pidemmälle, niin ehkä heitä pitäisi kouluttaa. Itse asiassa minäkin kävin keskustelua eräänlaisesta kansalaistietojärjestelmästä jo vanhan Näkökulma -foorumin aikana useampi vuosi sitten, vaikka taustani ei ole sellaisten kehittämisessä lainkaan. Eikö meillä todella ole osaavaa työvoimaa valtion järjestelmien integroimiseksi, vai eikö järjestelmästä osata laatia turvallista?

Kalleinta uudistamista on, kun uudistetaan yksi osa ja vaikeutetaan siten muiden osien toimintaa työssä. Koska uudistuksia ei kuitenkaan yleensä suunnitella, vaan oletetaan työvoiman sopeutuvan niihin, niin uudistukset tarkoittavatkin useammin työvoiman jatkuvaa sopeutumista (ja ei, se ei ole järjestelmän kannalta ulkoistettu kustannus) kuin työelämän kehittämistä. Se on sääli, koska uudistusten mahdollisuushorisontti menetetään: kun kirjoitin aikoinani kansalaistietojärjestelmästä, tarkoitin nimenomaan visioida tekniikan mahdollisuuksia koko byrokratian ja kansalaisuuden kannalta, enkä edes kirjoittanut arkipäiväisemmistä uudistusmahdollisuuksista, joita yleinen kansalaistunnistautuminen toisi. Pidän täysin käsittämättömänä tapaa, jolla Suomessa valtion tietoteknisten rekisterien päivitystä hoidettiin takavuosina. En tunne tilannetta nyt, siitä ei ole näkynyt uutisia. Pelkästään siinä hölmöilyssä menetettiin monta vuotta, kun kukaan ei kyennyt suunnittelemaan uudistusta säädyllisesti saati mahdollisuushorisonttia hyödyntäen uutta teknologiaa käyttöön otettaessa. Joko valtiolla ei osata palkata ihmisiä älykkääseen suunnitteluun, suunnittelutyötä ei osata, tai sitten sille ei anneta mitään arvoa päätöksiä tehtäessä.

Ai, ja ihmisten osaamattomuus, laiskuus ja uuden pelko tulisi osata ymmärtää jo suunnitteluvaiheessa ja ottaa lukuun (jopa hyödyntää niitä). Jos suunnittelija ei ymmärrä uudistuksensa kohteena olevia sosiaalisia ja teknisiä järjestelmiä, vika on suunnittelijassa, ei järjestelmissä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Cybernetics