Robottiautojen juridiset kysymykset leviävät monitahoisiksi sitä mukaan, kun robottiautoja oikeasti käytetään ja niiden sovellukset osoittautuvat varmasti paljon moni-ilmeisemmiksi kuin nykyisten autojen.
Periaatteessa ne eivät ole kovin vaikeita kysymyksiä. Ensinnäkin kaikille laitteille ja järjestelmille on yhteistä, että vastuu on jossain ja vastuullinen voi vierittää vastuuta eteenpäin. Kun metropoli järjestää julkisen liikenteensä ilman kuljettajia robottisovelluksin, onnettomuuden sattuessa vastuuta haetaan järjestäjäorganiosaatiosta, joka tietyssä tilanteessa saattaa kaataa vastuun robotin algoritmista vastaavalle.
Kuljettajattomassa yksityisautossa lähdetään kai ensin kysymään millaiselle autonomialle auto oli spesifioitu ja kenen vastuulla se tuotiin tosiasiallisesti liikenteeseen.
Voi olettaa, ettei lainsäädäntö pysty edeltäkäsin ratkomaan kaikkia kombinaatioita ja korkein oikeus joutuu tekemään useita lijauksia.
Robottien algoritmeja puidaan vielä moneen kertaan oikeusisuimissa. Oletan, että selvästi itsekkäät algoritmit karsiutuvat jo ennen markkinoille pääsyään. Suurimmat käytännön ongelmat taitavat tulla siinä rajapinnassa, jossa robotti luovuttaa olosuhteiden käydessä ylivoimaisiksi ja tilanteen ottaa vastaan ihminen, jolta ajokokemus puuttuu. Kuten aiemmin tässä säikeessä on jo todettu, tämä on ilmailussa havaittu todelliseksi ongelmaksi.
Edelleen uskon, että markkinoille päästetään vain sellaisia robottirekkoja, jotka pyörien sutiessa toistuvasti ylämäessä keskeyttävät ajon ennemmin kuin ajautuvat hallitsemattomaan tilaan alamäessä.
mks
