Vähäisestä kokemuksesta huolimatta voin väittää, että navigaatio-ohjelmissa on ollut hyvin suuria eroja. Heikommat putoavat pois pelistä ja tekniikka paranee kiihtyvällä vauhdilla.
Kohtuullisella kokemuksella voin todeta, että viime syyskuussa Italiassa Nokian kännykkä (HERE) oli täysin pihalla mm ...
- Bressanonen luona 2km moottoritiestä sivuun rinnealueen päällystetyt tiet täysin kateissa
- Val Gardenasta S242 tieltä moottoritielle hakeutuminen johti puolentoista tunnin etsiskelyyn ja moottoritien löytymiseen lopulta näköhavaintoja yhdistämällä.
- Bergamossa osoitteen mukainen etsiminen ei onistunut
- Hotellista Bergamon lentokentälle auivan yksikäsitteisen ja suoran, monta vuotta paikalla olleeen valtatie sijasta aivan kummalliselle kierrolle ohjaava esitys.
.. eikä TomTomillakaan hotelli Bergamossa löytynyt.
Pääsääntöisesti navigaattoreilla selviää jotakuinkin perille kunhan tilapäiset kiertotiet ajaa minne ajaa ja sitten yrittää taas jotain muuta reittiä. Tässä strategiassa on se heikkous, että ellei sitten itse tiedä missä on eikä navigaattori tiedä väliaikaisesti rakennettua ramppia, niin maastoa huonosti lukevan kuljettajan matka tyssää siihen.
Lentokoneen automatisoinnin seurauksena että 16 000 lentotuntia lentäneellä konkarikipparilla saattaa olla oikeasti takanaan 200 tuntia lentokoneen ohjaamista ja 15 800 hallinnollisen työn tai leopotauon tuntia lentokoneessa. Ongelmaan on taidettu törmätä muutamankin koneen tuhoutumisen tutkinnassa kun on käynyt ilmi, ettei kokeneella lentäjällä ole välttämättä mitään perstuntumaa aerodynamikkaan silloin, kun automatiikka irtisanoutuu.
Arvelen, että sekä auton että karttojen kehitys joskus johtaa automaattisesti ohjattujen autojen selviytymisen melkein siinä, missä ihmisajajakin pärjää. Suomen oloissa suuri ongelma tulee pitkään olemaan se rajapinta, jossa automatiikka luovuttaa kontrollin ajajalle, jolla ei ole oikeaa ajokokemusta.
mks
PS: Ehkä tämä ongelma jollain aasinsillalla voisi liittyä etiikkaan vaikken itse osaakakan sillata.