Vierastan ajatusta kokonaistilanteen optimoinnista. Optimoitava funktio sisältää niin paljon parametreja, joiden arvot on vain arvattava, että se optimiohjaus on lähes mitä sattuu. Sellainen optimiohjaus sisältää mm. oletuksen sen toisen kohteen tulevista liikkeistä, ja jos se ennustus menee pieleen saattaa monta henkeä olla menetetty.
Kuka vastaa?
Sen oman auton ja matkustajien edun hakeminen tuntuu - jos ei eettisemmältä niin - käytännöllisemmältä. Ja löytyy sille eettinenkin perustelu, ehkä kaukaa.
Tämän hetkiset kaavailut automaattiautosta kertovat, että aina pitää olla ihminen jos ei kädet koko ajan ohjauspyörässä niin ainakin valmiina puuttumaan menoon. Ts. kriisitilanteissa ajatellaan että viimeisen sanan sanoo ihminen, ja jos kriisitilanteessa - ajanko muutaman lapsen yli vai auton päin seinää- kuljettaja säästää oman autonsa miksei robottiautokin tekisi niin?
Itse asiassa tuo eettinen asetelma vallitsee jo nykyautoillakin. Periaatteessa voitaisiin vaatia että kuljettajan tulee aina tehdä kokonaisoptimaalinen ratkaisu, ts. vaikka itsemurhata itsensä jos se säästää useampia henkiä. Tottahan toki on, että vaikka robotti saataisiin tekemään niin niin kuljettajaa ei saada.
