Laikan logiikkaa - kohti rasismin hyväksyntää ja vertausta - en ymmärrä. Majid ei vertaudu mitenkään Lontoossa Hitler-tervehdyksiä tekevään natsiin, vaan juutalaispakolaiseen joka inhoaa Hitleriä ja diggaa vaikka Roosevelttia ja maallistuneemman suunnan rekonstruktionismin filosofia, Kaplania.
Kirjoitin osaavani kuvitella syitä, en tuntevani tapausta. Oikeastaan se mitä kirjoitin vaatii juuri sellaista tulkinnanvapautta, johon ihmiset yleisesti eivät kokemukseni mukaan pysty, ja jonka puuttuessa joudutaan sitten sietämään jos jonkinmoista harmia ja mädännäisyyttä kun ideaalin saavuttamiseen ei ole todellisia resursseja. Oletettu epäreiluuteni juontaa juurensa epäreiluuden oletuksesta. Sodan logiikka on toisenlainen kuin rauhanaikainen siinä, että se ei erottele uhreja oikeutettuihin ja oikeuttamattomiin kuin vasta rauhan tilan palattua. Uskon että joskus on parempi sotia kuin alentaa itsensä alistumalla teuraaksi, ja olen periaatteellisesti valmis hyväksymään uhreja jihadistisen myrkyllisen ideologian hävittämisen vuoksi. Se on minulle henkilökohtaista, ISIS:in hävittäminen on minulle henkilökohtainen toive. Mikäli maltilliset poliittiset puolet eivät ole siihen valmiita, olen valmis vaikka äänestämään ei-maltillisia, ja käsitykseni perustuu sellaisen uuden standardin ei-hyväksyttävyydelle, jonka puitteissa ihmisiä poltetaan elävältä julkisesti levitettävissä videoissa. Sellaisen aatteellisen syöpägeenin tuhoamiseksi joudutaan hävittämään valitettavasti terveitä soluja, olimme me henkilökohtaisesti miten tarkkanäköisiä ja erottelukykyisiä hyvänsä. Se ei ole päätösvaltamme piirissä, vaan osa tapahtumien logiikkaa. Uskontoani on loukattu polttamalla ihmisiä elävältä. Ihmissaasta täytyy hävittää ja vastauksen tulee olla, sikäli kuin minulta kysytään, sotilaallinen ja murskaava. Hyvä olisi myös huolehtia muiden kyseistä joukkiota kannattavien henkilöiden kastroinnista ja karkoituksesta yhteisen geenipoolin vuoksi. Kyse on uskonnosta ja sen tuhoamisesta siinäkin tapauksessa, että kyse ei olisi islamista. Uskonnon nimi ei ole tässä edes niin tärkeä, kuten idean ymmärtämiseksikään ei ole välttämätöntä tietää idean oikeaa nimitystä. On idea, jonka kannattajien taloudellinen, moraalinen ja biologinen tuhoaminen on asetettava prioriteetiksi. Paradoksaalisesti en voi asettaa sitä yleiseksi tavoitteeksi, koska muut eivät näy ymmärtävän millaista ideaa tarkoitan, enkä voisi selittää asiaa tarpeeksi selkeästi, jotta typerimmätkin ymmärtäisivät selityksen oikein.
wade:
Suothan anteeksi junttiuteni, olen kovin heikosti perehtynyt Habermasiin. Olen käyttänyt julkista tilaa terminä pitkälti omista lähtökohdistani, joten sen habermasilaiset yksityiskohdat eivät varsinaisesti tule keskusteluun kauttani. Jäi kyllä kiinnostamaan miehen kommunikatiivinen etiikka. Olen taipuvainen epäilemään, että jonkin 'korkeamman kommunikatiivisen etiikan' syntyminen edellyttäisi ihmistä kehittyneempää eliö- tai oliomuotoa. Oliomuodossaan se tarkoittaisi lähinnä yksittäiset ihmiset ylittävää emergenttiä verkostorakennetta, eliömuodossaan yksinkertaisesti uutta lajia, Nietzschelle yli-ihmistä (ei, alkuperäisellä käsitteellä ei ole mitään tekemistä natsien kanssa). Ihmiselle vaikuttaa tyypilliseltä, että se pystyy kehittymään vain katastrofien kautta. Siksi tyytyväisyyden täytyy laajassa mittakaavassa haihtua ennen muutosta. Voimme korkeintaan toivoa, että psykologinen tyytymättömyys pakottaa muutoksen ennen materiaalista romahdusta.
Pidän lähes merkillisenä, miten vähän uusien kommunikaatiomuotojen kehittymisellä on ollut vaikutusta tapoihin elää ja ymmärtää ympäröivä maailma. Tosiaankin, arabikevään kaltaiset tapahtumaketjut ovat pikkuruikkusia verrattuna tukahtuneisiin mahdollisuuksiin, joita rajaton kommunikaatio ihmisten välillä olisi tarjonnut. Yksi on kieliraja, eri kieliympäristöt ovat edelleen eristyksissä toisistaan, toinen on kielen teknillistyminen, kolmas on valistusajattelun täydellinen marginalisoituminen. Valistusfilosofia on niin frigidiä, kun ympärillä heiluu valtavia tissejä ja perseposkia. Minun kai se pitäisi tietää! Joka tapauksessa kissavideot tappoivat uuden kulttuurinmuodon mahdollisuudenkin, tai vanhan kulttuurinmuodon mahdollisuuden, jos niin halutaan. Onhan valistusfilosofiana tunnettu aatesuunta peräisin yleisen tiedon mukaan vähintään 1700-luvun eurooppalaisilta ajattelijoilta ja jos kysytään minulta, paljon varhaisemmilta ajoilta kuin asiaa muistellaan. Teknistaloudellisen maailmanjärjestyksen myötä varmaan jo 1700-luvun ihmisille partaiset filosofit nurkissaan ovat näyttäneet jotenkin väljähtäneiltä ja naurettavilta. Sittemmin estetiikka on ajanut heistä ohi armottomasti. Ehkä kysymyksessä on näköharha, ja itse asiassa katselemme samaa gladiaattorinäytöstä jaaritellessamme kuin roomalaiset katsoivat tavatessaan maanmiehiään ja keskustellessaan maailman menosta. On kuvaavaa, että tiede tuntee nykyisin erinomaisesti esimerkiksi liikalihavuuden ja diabeteksen syyt, mutta kun diabeetikko saa diagnoosinsa, hänen elintapansa tyypillisesti
heikkenevät. Mitä me tiedolla teemme, jos käyttäydymme etupäässä vaistomaisesti ja vieläpä vastoin etuamme?
Lisäksi mainittu informaatiotulva ja tiedon (kielen) teknillistyminen johtaa taloustieteellisesti katsottuna tilanteeseen, että ymmärtämiseen käytetyt resurssit nostavat ymmärtämisen kustannukset mahdottomiksi sellaisten toimintojen kuten nukkumisen, syömisen, parittelun ja perushyödykkeiden tuottamisen rinnalla. Meillä leikataan koulutuksesta, koska koulutus ei ole
kulttuurinmuoto, esittäminen ja esiintyminen ovat. Tarkoitan tässä kulttuurinmuodolla sitä mistä hallitus ei voi leikata, koska ihmiset tuottaisivat saman kulttuurinmuotonsa, vaikkei heillä olisi hallitusta lainkaan. Pitäisi puhua erikseen kulttuurista ja kulttuurista sekaannusten välttämiseksi.
Filosofi Toivo Salosen tuorein artikkeli Kide-lehdessä tiivistää olennaisen, vaikkei sitä minulla valitettavasti ole nyt käsillä. Suomen kansainvälisesti tunnetuimman loogikon Georg Henrik von Wrightin kuolema täyttää erään virstanpylvään aseman historiassa, sillä von Wright edusti logiikan sukupolvea osana tieteellistä vallankumousta. Ymmärrykseen perustuva yhteiskunta kummittelee oliomuodossaan filosofin päässä, tavan kansalaiselle sillä ei ole pierun väliä nyt, ei ollut silloin, eikä ole tulevaisuudessa. Tavan kansalaiselle tieteen vallankumous ymmärryksessä on tehotuotettua possunkylkeä ja digitaalisesti käsiteltyä kuvaa. Mihin logiikka meni? Sitä tarvittiin tieteessä, mutta ilmeisesti unohdettiin, että tieteen (ja siitä johdetun tekniikan) ulkopuolella oli muu maailma. Wittgenstein ymmärsi edellisen, kuin myös von Wright. Logiikan ja ymmärryksen välillä vallitsee kuitenkin kuilu, jota mikään julkinen keskustelu ei pyri -tai pysty- ylittämään.
Salonen on itsekin harvinaista lajia, sellaisia ei ole enää missään, jos ei ehkä ole koskaan ollutkaan. En pysty ikäni puolesta aistimaan, onko Salosen kokemus kadotetusta mahdollisuudesta oikea, vai vaivaako meitä kaikkia nostalgia yleisen haluttomuuden ja inhimillisen ajattelun sekasorron keskellä. Myös professori Salosella on filosofille luonteenomainen, tuuhea parta.
Jos koetan epätoivoisesti teeskennellä hetken, että kirjoitukseni yhtyi ketjun aiheeseen, niin 1900-luku oli myös tiedotusvälineiden vallankumous. Von Wright oli filosofien sukupolvea, joka syntyi tyystin eri planeetalle kuin kuoli. Meille saattaa käydä samoin.
