Vau, saatte jutun kiinnostamaan: tekisi mieleni selailla mainitsemaasi kirjaa, Signaali ja kohina. Ylipäätään olen lakannut pitämästä mahdollisena faktojen täydellistä verifiointia. Syy sille on viime kädessä taloudellinen. Totuuden selvittämisen kustannus käy aina (eksponentiaalisesti?) kalliimmaksi, mitä varmempaa tiedosta halutaan. Se on luonteeltaan melkein kvanttimekaaninen idea, nyt kun asiaa ajattelen. Tai ehkä olen taas katsonut liikaa Rick and Mortya. Silti taivun näkemään totuuden ongelman siten, että joudun yhdistelemään eri tietoja loogiseksi kokonaiskuvaksi maailmasta, ja vasta sovitettavien tietojen mahdollisuus sopia yhteen kuvan kanssa verifioi ne. Se ei ole faktojen tarkistusta niinkään kuin altistumista vielä
suurempaan valheeseen. On näet periaatteessa aina mahdollista, että yksittäinen sovitettava tosiasia on tosiasia, ja siihen verrattava historiallinen kokonaiskuva väärä. Siksi olettamusten liittämisessä kokonaiskuvaan maailmasta pitäisi olla varovainen ja erityisen tietoinen. Ja minä en millään haluaisi olla väärässä historiallisesti, sillä se on ikävin tapa erehtyä. Luonteelleni on tyypillistä inhota häviämistä vielä paljon enemmän kuin nauttia voittamisesta.
Tämän vuoksi jaarittelen aika ajoin historiantuntemuksen tärkeydestä. Kun historiaa opiskelee enemmän (eri lähteistä), rakentuu kuvien moninaisuus, joista täytyy saada aikaiseksi johdonmukainen kuva. Minulla on sellainen vallankumouksellinen ajatus, että todellisuus on siten kausaalinen. Siinä mielessä olen uskonnollinen. Jos jokin tiedoksi väitettävä ei tunnu kertakaikkiaan sopivan saamaani kokonaisuuteen, etsin ensin vikaa tavassa, jolla tieto on
kerrottu. Taisin kirjoittaakin tästä tekniikasta aiemmin. Sen mukaan osatotuuksien perusteella on mahdollista pettää yleisöä periaatteessa ad infinitum, jos kertoja ei pyri tai pysty olemaan totuudellinen. Totuudellisuudella tarkoitan enemmän kuin mekaanista valheiden välttämistä, se on aktiivinen pyrkimys.
Kun luen Putinista, Trumpista et al. koen kiinnostavimpana selvittää, mitä sellaista he tietävät, mitä minä
en tiedä maailmasta. Faktoja on aina enemmän kuin pystymme varsinaisesti kuvittelemaan. Vaikeaa onkin redusoida ne maailmasta niin, että saavutamme paremman sanan puuttuessa olennaisen tiedon. Tässä suhteessa en selviäisi ilman internetiä, virallinen uutistarjonta ei pysty minua tyydyttämään (eikä olisi välttämättä aivan reilua syyttää piskuruista kansallista mediaamme siitä).
Nähdäkseni yksi tapa ajatella virheuutisten ja väärän tiedon leviämistä on kuvitella virheiden oikaisemisen nopeuden yksinkertaisesti kasvaneen, jolloin maailman virheellisyys tuntuu ikäänkuin olevan ajan kokonaiskuva -vaikka kyse on nopeudesta, jolla virheelliset tiedot kumoutuvat. Gutenbergin aikoina harhaluulot säilyivät kansan keskuudessa vuosisatoja. Nyt tilanne kuplii. Minusta vain ei ole ennustamaan, mihin ihmisten kapasiteetti riittää. Vastaus riippuu siitä miten optimistisia tai pessimistisiä olemme ihmisen itsensä suhteen lajina. Sitä ei voida suoraan päätellä julkaistun virhetiedon määrästä. Teoriassa olisi mahdollista osan ihmisistä hakea tietonsa itse ja kehittyä itsesuuntautuvasti nopeammin kuin heitä voidaan kehittää virallisen opetusjärjestelmän piirissä. Historiallisen datan suhteen näin on erityisesti asian laita, viitatakseni viestini alkupuolella mainitsemaani totuuskäsitykseen, historiallisen totuuden vaikeasti redusoitavaan luonteeseen. Tärkeää olisi opettaa kaikille ihmisille erilaisten totuuskäsitysten kirjo, siis niissä puitteissa kuin ymmärrys sallii taloudellisen suhtautumisen tiedon mahdollisuuteen.
Vaikeaa on nousta pohjalta, kun kuva maailmasta perustuu vielä vähiin olettamuksiin totuuspohjaisesta tiedosta (
mutta ainoastaan eri tavalla vaikeaa kuin liian historiallisen muistin takia!**). En tiedä, onko se juuri kriittinen vaihe, jossa ihminen joutuu alkuaan väärään suuntaan*.
Arvelisin olevan olemassa tietyn uskon fundamentin, jolle yksilö rakentaa ymmärryksensä maailmasta. Se on kokemus varmuudesta, jota yksilö ei pysty verifioimaan. Hylkään tosin tässä kohdin Descartesin arvelut asiasta, tai ainakin muotoilunsa sille.
*
Sunk cost**
...we are without culture, still more, we are spoiled for living, for correct and simple seeing and hearing, for the happy grasping of the nearest and natural, and so far do not even have the foundation of a culture because we ourselves are not convinced of having a true life in us.
