Kotimaa klo 8:03
"Influenssarokote on täysin turha" – Mursimme viisi sitkeintä myyttiä
Otsikoinnin tyylissä voi olla jonkin verran klikkijournalismin vaikutusta, mutta en pidä sitä tai itse juttua ollenkaan niin huonona kuin kommenttisi antoi ymmärtää. Ensinnäkin väite "Influenssarokote on täysin turha" on otsikossa lainausmerkeissä, ja on kai ajateltu, että se on riittävän selvästi tällainen kansan uskomus tai myytti, joiden kautta asiantuntijoita lähdettiin jutussa haastattelemaan.
Olen näkevinäni mediassa sellaista ongelmaa, että tuotetaan sisältöä matalalla riskillä ja mahdollisimman pienellä rahallisella panostuksella. Faktojen selvittäminen maksaa, ja se maksaa, että joku journalisti käyttäisi reilusti aikaansa johonkin syventymiseen ja tuottaisi siitä vähän pitemmälle menevää analyysiä. Tälle on esteenä siis ensinnäkin raha (fakta maksaa, tuulesta tempaaminen ei), toiseksi se, että ihmisiä ei kiinnosta riittävässä määrin enempää lukea pitkiä reportaaseja analyyseineen ja kolmanneksi: oikeasti hyvien juttujen tekeminen vaatisi nimenomaan sitä, että toimittaja uskaltaa esittää myös omia näkemyksiään ja tulkintojaan kokemastaan ja saatavilla olevasta aineistosta. Tätä suorastaan haittaa se, jos liikaa perätään toimittajalta "vastuuta" juttujen sisällöstä siinä mielessä, että sen pitäisi olla jokin lopullinen totuus tai miellyttää kaikkia lukijoita.
Nythän Ylen toisessa jutussa melko kuivakasti esiteltiin vain kyselytutkimuksen tuloksia. Sen teettäminen tietysti maksoi rahaa, ja kaikki kunnia siitä, että kuitenkin ovat valmiita asioiden selvittämisestä maksamaan. Uutisen perässä oli muuten linkki toiseen Ylen uutiseen otsikolla "Iso osa turvapaikanhakijoista työllistyy ajan myötä".
Kyselytutkimukseen perustuvassa jutussa taas oli aika niukalti antoisaa sisältöä, ainakin minun näkökulmastani. Pääasialliseksi löydökseksi esitettiin sitä, että suomalaisilla on synkkä näkemys Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden tulevaisuudesta. Näissä kyselytutkimuksissa yleensä on perusideana se, että kysymyksiä ei saa selittää ja ne muotoillaan väitteiksi siksi, että "ohjailtaisiin" vastaajia mahdollisimman vähän. Niin että jos vastaajia on tarpeeksi paljon, aletaan saada jotakin relevanttia tietoa mielipiteistä ja asenteista.
Nyt kuitenkin voisi kiinnittää huomiota siihen, mikä tämä varsinainen vastaajille luettu "prompti" oli: "Suomeen jäävistä turvapaikanhakijoista suurin osa jää tulevaisuudessa työttömiksi ja elää sosiaalietuuksilla".
Tässä jää vähän hämäräksi se, mitä samanmielisyyttään ilmaisseet vastaajat ovat käytännössä ajatelleet. Väitteen kanssa voi nimittäin olla samaa mieltä sillä perusteella, että uskoo valtaosan jossain vaiheessa elävän työttömänä ja nostavan etuuksia.
Mutta siis tällaisen pilkunviilaustulkinnan sijaan voisi ajatella, että Ylellä on pyrkimyksenä käsitellä maahanmuuttoa faktalähtöisesti ja eritellä faktoja huolellisesti. Se taas vähentää turhaa tietämättömyydestä ja pelkkien luulojen varassa elämisestä aiheutuvaa pelkoa tehokkaammin kuin mikään positiivisuus-kamppanjointi suuntaan tai toiseen. Tietysti tässä nyt kansalaisten uskomukset ja käsitykset ovat aika kapea siivu relevanteista faktoista.
Olen kuullut usein tuttavilta sellaista palautetta, että maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista ei "saa keskustella" tai ei puhuta mediassa riittävän avoimesti. Minusta se on Yleltä ihan asiallista toimintaa, että pyritään myös vastaamaan tähän ja katsomaan, missä niitä ongelmia tilastollisesti katsoen esiintyy. Mainitsemassani toisessa uutisessa nimittäin eriteltiin ulkomaalaistaustaisten työllistymistilannetta kansalaisuuden tai alkuperämaan perusteella, ja jonkin verran paljastui ihan kiinnostavaa tietoa. Kenialaisilla työllisyystilanne on samaa luokkaa kuin kantaväestöllä. Yrittäjiä on suhteellisesti eniten turkkilaisissa (30,9% verrattuna kantaväestön reiluun 10 prosenttiin). Irakilaistaustaisissakin yrittäjiä on enemmän (18,2%). Joillakin ryhmillä työllisyys on ollut jopa kantaväestöä parempaa mm. nigerialaiset, hollantilaiset.
Irakilaisista työttömänä on edelleen aika iso osa, mutta tilastojen valossa se selittyy osin sillä, että iso osa porukasta on sivussa työelämänstä nuoren ikänsä tai opintojen takia. Sen sijaan somalialaistaustaisissa työttömiä oli 68,6% koko porukasta, mikä on iso luku. Mutta kokonaisuutena katsoen maahanmuuttajat nostivat etuuksia vain hieman väestöosuuttaan enemmän.
Minusta on ihan oikein ja pyrkimyksen pitääkin olla siihen suuntaan, että katsotaan missä on todellisia ongelmia, mistä ne mahdollisesti johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Ei paljon auta sellainen asenne, että maristaan ja pelätään lähtökohtaisesti sitä, että joku jossain ehkä nostaa jotain etuuksia. Ja tästä sitten päädytään joko siihen, että maahanmuuttajat on kamalan ihania tai että ovat kaiken pahan alku ja juuri, eli rajat kiinni vaan äkkiä.
Ei ainakaan minusta ole mitenkään kamala asia, jos joku on työttömänä tai nostaa etuuksia. Tai en näe, että siitä olisi rakentavaa erityisesti syyllistää sen paremmin kantaväestöön kuuluvia kuin muitakaan. Tätä esiintyy yhtä lailla kantaväestössä, ja meillä on pätkätyöläisiä ja muutenkin ihmisiä, joille tasaiselle työuralle pääseminen on syystä tai toisesta tuskainen taival.
Eikö maasta löydy enää lainkaan journalisteja puolustamaan ammattinsa mainetta? Vai onko todella kyseessä sopulilauma, joka sopuleista poiketen vaeltaakin sokkona ja järkeä vailla laumana satunnaisen suuntaan?
Kyllä kai perinteisen median asema ja rahoitusmallit ovat parhaillaan murroksessa ja koetuksella. Ammattiylpeys ja auktoriteetti taas tulee osittain kokemuksen kautta ja siitä, että pääsee harjoittamaan työtään mielekkäästi, oppimaan kollegoilta ja saa siitä vielä kohtuullista korvaustakin.
En ole niinkään huolissani siitä, että journalistit olisivat "sopuleita" tai heiltä puuttuisi harkintakykyä tai ammattitaidon edellytyksiä verrattuna aiempiin ikäpolviin. Aika paljon siinäkin ammattikunnassa on nuorta ja fiksua porukkaa. Monesti esiintyy sellaista, että ajan myötä tietyt toiminnan taustalla olevat mallit ja realiteetit ovat muuttuneet – tai maailma on muuttunut – ja tästä projisoidaan erittelemättä tyytymättömyyttä ammatinharjoittajiin. Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes Yle, ja journalistin saattaa olla aika vaikea tehdä tasaista ja hyvää jälkeä, jos jutuista maksetaan jotain aika pieneksi jääviä könttäsummia.
En ihan ymmärrä sitä, mihin mks:n kritiikki varsinaisesti tässä kohdistuu. Että ei kanneta vastuuta juttujen sisällöstä, vai että pitäisi vielä kantaa vastuu siitä, millainen mieli lukijoille tulee, kun kukin lukee niitä omilla edellytyksillään ja ärtyy milloin mistäkin.
Perinteisen journalismin etiikkaan kai kuuluu se, että faktat pitää selvittää ja tarkistaa ja virheen sattuessa oikaista. Sellaisia ongelmia esiintyy, että juttuihin tulee virheitä tai taustatyössä hutiloidaan ja tehdään virheellisiä päätelmiä. Varmaan eniten ihmisiä ärsyttää se, että tehdään liian sensaatiohakuisia juttuja ja uutisarvon korostaminen menee liian usein perusteellisen ja viileän taustatyön edelle.
Näkisin jotakin toivonkipinää siinä, että digitaalisen julkaisun myötä käy aina helpommaksi antaa jutuissa suoria linkkejä lähteisiin, ja täman toivoisin todella yleistyvän huomattavasti. Ylen uutisiakin lukiessa onneksi huomaa, että tähän on selvästi kiinnitetty ainakin jonkinlaista huomiota.
Siitä sen sijaan olen eri kannalla, että journalistien toiminta todella olisi niin harkitsematonta kuin usein väitetään. Luulisin että toimituksissa pyörii aika paljon kaikenlaisia villejäkin juttuideoita ja huhuja sun muuta, ja noin yleisesti ottaen journalistit ovat aika tottuneita siihen, että faktat pitää tarkistaa ja myös osaavat sitä tehdä. Lisäksi kuvittelisin heille olevan arkipäivää miettiä myös sitä, mitä ylipäätään kannattaa julkaista siinä mielessä, että onko tiedosta enemmän haittaa kuin hyötyä.
En tarkoita, että tässä aina onnistuttaisiin tai edes riittävästi yritettäisiin, mutta tarkoitan, etteivät nämä nykypäivän journalisteille suinkaan ole mitään vieraita asioita. Median kuluttujana ja sivustaseuraajana voi joskus olla hyvä muistaa, miten paljon journalistien työstä jää meiltä näkymättömiin. Vaikka paljon puhutaan klikkijournalismista ja siinä on perää, kannattaa joskus ottaa vähän takapakkia ja miettiä sitä, miten kaukana toiminta loppujen lopulta kuitenkin on täysin vastuuttomasta hutiloinnista.
Juttuja tehdään valtavia määriä ja yleensä vähän turhan kovassa kiireessä. Voisin kuvitella, että nykyisin on ehkä vielä kovempi paine olla ajan hermolla ja saada juttuja nopeasti ulos, mikä saattaa joskus vaikuttaa siihen, miten syvälle aiheisiin päästään. Mutta ottaen huomioon homman realiteetit, asiavirheitä ja arviointikyvyn pettämisiä tapahtuu silti todella vähän. Jostain luin että esimerkiksi New York Timesin jutuissa esiintyy nyt kokonaisuutena katsoen vähemmän asiavirheitä kuin koskaan aiemmin ja ne myös korjataan entistä nopeammin.
Silti yhä enemmän esiintyy kaikenlaista puhetta valtamedioista ja niiden yksisilmäisyydestä ja valheellisuudesta. Virheet ja mokat aina yksilöidään ja niistä on helppo netissä elämöidä, mutta harvemmin yksilöidään sellaista, mikä meni oikein tai missä onnistuttiin. Tämän vinouman lisäksi yleisöllä on minusta aika iso taipimus uskoa varsin epämääräisin perustein sellaiseen, että jokaisella julkaisukanavalla olisi jokin kaiken kattava agenda, joka vääristää heidän uutisointiaan ja raportointiaan kautta linjan.
Yleen ei voi luottaa, koska X, Y ja Z. Hesarin toimittajat on kaikki vihervassareita ja Aamulehdellä on kokoomuslainen agenda. Mitä näitä nyt on. Se nyt on selvää, että vaikka kuinka pyrittäisiin puolueettomaan raportointiin, juttuja värittävät myös niiden tekijöiden taustat, aatemaailmat ja uskomukset. Mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, että lukija pääsee lähemmäksi totuutta tai saa mediasta enemmän irti sillä, että olettaa taustalle jonkin salaperäisen koko julkaisukanavaa koskevan agendan.
