Sain viimein luettua antikvariaatista hankkimani Chandlerin Pitkät Jäähyväiset - teos, jonka filmatisointi vuodelta 1973 on suuria suosikkejani. Suomennos on, pieniä harmillisia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta, hyvä.
Pitkissä Jäähyväisissä yksityisetsivä Marlowe ystävystyy erittäin epätodennäköisesti juoppolallin ja erittäin varakkaaseen rahasukuun itsensä naineen Terry Lennoxin kanssa. Jokin Terryssä vetää Marlowea puoleensa, vaikka tätä saa tämän tästä olla onkimassa katuojasta, ja vaikka tämä on muutenkin elämässään huonosti viihtyvä ressukka. Ehkä Marlowe tuntee vetoa Briteissä aikaansa viettäneen Terryn olemukseen, joka on vahvasti epäsynkroninen Kalifornian vallitsevaan elämänmenoon.
Oli miten oli, Terryn kohtalo imaisee Marlowen jälleen rikkaiden ja silmäätekevien maailmaan todistamaan näiden rahan ja vallan kiiltelevien kulissien varjoista puolta: kyynisyyttä, ahneutta, latteutta, rakkauden korvautumista perversiolla, ja kuolemaa. Terry ilmaantuu eräänä päivänä Marlowen ovelle kertoo aikovansa paeta. Hän haluaa kyydin Tijuanaan. Marlowe suostuu pyyntöön, sillä ehdolla että Terry ei kerro hänelle mitään siitä mitä on tehnyt tai mikä on saanut hänet pakosalle.
Pian poliisit ovat Marlowen ovella: Terry Lennoxin vaimo Sylvia on kuollut, murhattu hakkaamalla hänen päänsä muhjuksi pronssiveistoksella. Eikä virkavalta pidä uskottavana Marlowen kertoessa ettei tiedä asiasta muuta, kuin että kyyditsi palvelusta pyytäneen ystävänsä lentokentälle.
Juuri kun Marlowe on päässyt poliisien hyppysistä, hänet palkataan etsimään kadonnutta menestyskirjailijaa, Roger Wadea: hän on elämäänsä kyllästynyt alkoholisti, joka saattaa olla hakeutunut jollekin yksityisklinikalle katkaisuun, tai sitten ei. Marlowe suostuu pitkin hampain juttuun, kun tapaa Waden vaimon Eileenin. Eileenissä on jotain, mille hän ei kykene sanomaan ei. Pian osoittautuu, että Terry Lennoxin tapaus ei ole erillinen Wadejen perheen ongelmista. Marlowe huomaa että "tapahtumat ovat kietoutuneet hänen ympärilleen", eikä hän pysty jättämään asiaa sikseen. Ei, vaikka niin poliisi, Sylvia Lennoxin miljonääri-isä kuin hämäräperäiset mafiosot kaikki yrittävät suostutella häntä pitämään huolta omista asioistaan.
Marlowe on herkullinen hahmo: kovapintainen ja näsäviisas salapoliisi, joka ei yksinkertaisesti kykene katsomaan toiseen suuntaan korruptoituneen ja arvottoman maailman sitä vaatiessa. Marlowen kohtaamien ihmisten on vaikea uskoa, että hän ei ohjaudu ahneuden ja oman edun mukaan tässä rahalta haisevassa ympäristössä, kuten kaikki muut - hän pistää aina esiin kuin kipeä peukalo, ja omalla läsnäolollaan osoittaa kuinka (herkullisen) mädännäistä kaikki on.
Pitkiä Jäähyväisiä pidetään omaelämänkerrallisimpana Chandlerin teoksista: hänen vaimonsa oli kuolemaisillaan sairauteen hänen kirjoittaessaan kirjaa. Wade ja Lennox ovat molemmat juoppoja ja henkisesti "kodittomia", lisäksi Wade vihaa omaa kirjailijaminäänsä eikä koe olevansa kelvollinen - ei kirjailijana eikä ihmisenä. Chandlerin oma syyllisyys, alkoholismi, kirjallinen ahdistus, ovat kaikki läsnä Pitkien Jäähyväisten sivuilla. Ja monessa mielessä kirjan keskiössä ovat juuri erilaiset hyvin ristiriitaiset ja kyyniset emootiot, ei niinkään itse tarina.
Kirjassa kehutaan gimlet-nimistä drinkkiä, johon Terry Lennoxin mukaan ei saa laittaa muuta kuin giniä ja Rose-merkkistä limemehua suhteessa 1:1. Ajattelin joku päivä ostaa ginipullon ja kokeilla, yleensä olen nauttinut ginini tonicin kera.
