Sekavan viestini pointti: koko hallituskiintiö on minusta melko kosmeettinen asia.
En siis osannut tuoda esiin sitä periaatteellista asetelmaa joka ainakin minua kiusaa.
Onko sukupuoli asia jonka perusteella saa syrjiä? Jos yhtiön hallituksessa on 2 naista ja 5 miestä, uusi laki vaatisi että seuraava lisäjäsen on nainen tai että jos hallitusta supistetaan, lähtijä on mies.
Sitten jokunen yksityiskohta: miten kolmijäseninen hallitus tulee muodostaa? Sukupuoliosuudet ovat joko 33/67 tai 0/100. 40% ei saa syntymään ainakaan miesten logiikalla.
Koskeeko kiintiö yhteisöjä kuten puolueita, metsästysseuroja?
Mikä on suomalainen yhtiö: pääkonttori Suomessa, osake-enemmistö suomalaisilla, jotain muuta?
Nämä kysymykset ovat yksityiskohtia joihin en odotakaan vastausta enkä hae keskustelua niistä, heitin ne vain huomauttamaan että sekin laki pitäisi säätää ajatuksella.
En usko että yhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöt auttavat yhtiötä. Tärkeämpänä näkisin työntekijöiden edustuksen hallituksissa.
Hallitusjäsenen kompetenssiin kuuluu paitsi ammattitaito, kokemus myös verkosto. Miehillä on vielä paremmat verkostot kuin naisilla, toki alasta riippuen.
Saako sukupuolen perusteella syrjiä: ei missään nimessä.
Itsekään en ole lainkaan varma mitä apua sukupuolikiintiöstä on yhtiölle. Muuten kuin että se tuntuu olevan yhtiöille suhteellisen kivuton paikka tehdä sukupuolitasa-arvoa kunnioittavaa imagotyötä. Myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta olen epävarma siitä kuinka sukupuolikiintiö yhtiön hallituksessa mukamas edistää naisten ja miesten välisen eron umpeen kuromista.
Kiintiöajattelun taustalla ei ole tavoitteena kokonaan uuden syrjinnän muodon rakentaminen aiemmin neutraalille kentälle, vaan jo olemassa olevaa rakenteellista syrjinnän muotoa vastaan tarkoitettu toimi. Taustalla oleva ajatus on, että miesten valinta ei ole neutraali ja objektiivinen valinta, vaan perustuu historiallisesti muodostuneeseen miehistä valtaa korostaneeseen syrjintään.
Näin kysymys siitä, saako sukupuolen perusteella syrjiä muodostuu monitahoiseksi yhteiskunnalliseksi poliittiseksi kysymykseksi - jossa vastaus on aina "ei saa". Mutta oma näkökulma asiaan vaikuttaa siihen millä tasolla syrjintää lähestytään. Tarkoitan: yhdestä näkökulmasta kiintiö on syrjintää, toisesta näkökulmasta se ettei kys. interventiota tehdä vasta syrjintää onkin.
Minusta kiintiöajattelu on kyseenalainen. Toki, naisten läsnäolo merkittävissä yhteiskunnallisissa rooleissa saattaa osoittautua symbolisesti merkitykselliseksi. Mutta kuinka kiintiöt voisivat auttaa oletettuun rakenteellisen syrjinnän muotoon, jos samalla ei saada muutettua ruohonjuuritasolla niitä tekijöitä, joiden perusteella nainen tai mies ajautuu sille polulle, jonka päätepisteessä on "mahdollinen ehdokkuus yhtiön hallitukseen". Kyvykkäitä ja hyvin verkostoituneita naisia varmasti on, mutta onko heitä esimerkiksi yksi kymmenestä? Kaksi kymmenestä? Kolme kymmenestä? Loppujen ollessa miehiä.
Kiintiöajattelu kuullostaisi asialliselta, mikäli tilanteessa jossa potentiaalisten hallitusjäsenten joukkio olisi täysin heterogeeninen: pätevien naisten ja miesten joukko olisi 50/50 jakautunut. Jos tällöin hallituksissa miehiä olisi 25/75, niin kiintiön hyöty olisi minusta selkeämpi. Jos pätevien ehdokkaiden suhde taas on 25/75, niin 25/75 olisi myös ihan reilu kiintiö, ei 50/50.