Oletpa saanut kerättyä varsin ansiokkaan kokoelman erilaisia vaivoja, joista kaikista ei varmaan edes elintapojen reippaalla muutoksella pääse eroon.
Itselläni on sukurasitusta kummankin vanhemman puolelta sekä sydänongelmiin että aikuisiän diabetekseen. Molemmat vanhempani kokivat sydänkuoleman 50 ja 60 ikävuoden välillä. Minulla on vielä paljon tehtävää elämässäni, joten en ehdi vielä kuolemaan. Siksi olen yrittänyt pitää huolta itsestäni, mikä ei ole kovin helppoa ns. herkkupepputaipumuksen vuoksi.
Kovan kolauksen koin vuosi sitten, kun olin osallistumassa erääseen tieteelliseen tutkimukseen ja alkukarsinnoissa minut diskattiin kohonneen kolesterolin vuoksi. Lukemat eivät olleet pilvissä, mutta pidempiaikainen suuntaus ylöspäin oli ilmeinen, joten aloitin korjausliikkeen. Juuri eilen sain uudet labratulokset ja lääkäri vaikutti kovin tyytyväiseltä ja kannustavalta kertoessaan niistä. Vuodessa arvot olivat muuttuneet: kokonaiskol. 6.7 -> 5.9, LDL 4.7 -> 3.7 ja HDL 1.4 -> 1.7. Verensokerista tehtiin joku muu koe kuin se tavanomainen, joten siitä en osaa sanoa muuta kuin, että normaali.
Nuo muutokset olin saanut aikaan muokkaamalla ruokavaliotani ihan omin päin. Olen sen verran jääräpää, että minulle ei voi sanoa, mitä pitää tehdä, vaan minun on itse voitava päättää. Kyllähän jokainen normaalijärjellä varustettu pystyy omasta ruokavaliostaan ja elintavoistaan näkemään sen, mitä pitää jättää pois ja mitä lisätä. Bonuksena muutoksista lähti vyötäröltä kuin huomaamatta ylimääräistä mittaa melkoisesti pois.
Tuo gluteiinittomuus on kyllä hankala, jos mieltynyt pastaruokiin ja perinteisiin jauhokastikkeisiin. Omassa ruokavaliossani ei varsinaisessa ruuassa juurikaan ole gluteiinia. Ei siksi että sitä välttelisin, vaan eipä tule kovin usein laitettua sellaista ruokaa, jossa olisi viljaa. G:t tulevat itselläni oikeastaan vain leivästä ja eräistä tietyistä pikkuleivistä, joihin olen ihan vähän koukussa.
Kauan olen saanut elää ilman mitään isompia vaivoja. Ainoa kremppa oikeastaan on raajojen pikkunivelten nivelrikko, joka on kieltämättä ikävä vaiva. Viime aikoina sekin on yllättäen ollut rauhallisempi ja juuri tuosta aiemmin mainitsemastani brittien ohjelmasta sain vinkkiä, että se saattaisi johtua runsaasta chilin syömisestä. Olen useita vuosia parvekeviljellyt chiliä ja syönyt sitä melko intohimoisesti tietämättä lainkaan, että se on hyvä luonnonlääke tulehduskipuun ja tulehduksen lievitykseen. Kurkuma on toinen mauste, jolla sanotaan olevan tulehdusta lievittävä vaikutus.
Harmi vaan, että en kaikkia ohjelmassa mainittuja vinkkejä muista, mutta siinä oli myös mainintoja mielialaan vaikuttavista ruoka-aineista ja ainakin ohjelmassa esiintyvät henkilöt kokivat saaneensa apua neuvoista muokata ruokavaliotaan oikeaan suuntaan. Minuun se teki kyllä vaikutuksen nimenomaan siksi, että olin kokenut muutoksen, jota en osannut selittää ennen kuin selitys annettiin siinä ohjelmassa. Muutos kuitenkin oli niin merkittävä, että nyt olen pystynyt kävelemään taas pitkiä lenkkejä ilman, että on tarvinnut turvautua vahvoihin kipulääkkeisiin lenkkipäivän iltoina.
