Olen iloinen kun tämä foorumi on olemassa, tänne tullessaan voi olla varma että mitään torkeää ja ala-arvoista ei tule silmille.
Samalla on todettava että olen surullinen kun täällä kirjoittavia on niin vähän.
Harva tietänee koko foorumista. Itse käyn silmäilemässä täällä ja kirjoitankin, mutta on muuan seikka, jota en tullut ottaneeksi huomioon: persoonani ilmeisesti nauttii liassa kierimisestä, koska siitä saa erilaisia
hajuja mukaansa ajatteluaan varten. En ole arvostanut tarpeeksi muiden typeriä ideoita, aivan kuten taitamaton puutarhuri keskittyy lähinnä arvostamaan viljelemäänsä näkemättä välttämättä koko ekosysteemin kiertokulkua lannansyöjineen. Täällä on kaltaiselleni paskiaiselle turhan puhdasta.
Tämä oli vanha dilemmani, jonka kanssa edelleen joudun painimaan. Täydellisemmän ymmärryksen tavoitteleminen saa tarvittavan intohimonsa maailmallisista epäpuhtauksista ja vastenmielisistä aineksista, ja kuitenkin yliannosteltuna inhimillisen kyvyttömyyden synnillisyys kääntää intohimon pelkäksi himoksi. Minua on aina ollut vaikea motivoida oikein, enkä ole osannut edes itse tehdä sitä.
En ole silti hylkäämässä foorumia. Valitettavaa että muutama avainnimimerkki puuttuu täältä: tarkoitan sellaisia nimiä kuin urogallus, jargon, Lenny. Minun kohdallani kysymys ja ongelma on myös siitä, että vähäisestä määrästä kirjoittajia ei ole varaa hankkia -ah niin tarpeellisia- filosofisia vihollisia. Toivottavasti muistan vastaisuudessa kompensoida sitä pornografisella totuudellisuuteen pyrkimisellä.
Mitä varten pornografisella? Koska sivuutettaessa ilmeisen kulttuurisen törkyisyytensä vuoksi tietyt näkökohdat kuten nyt vaikkapa kiinnijääminen masturboinnista teini-ikäisenä tai hetkellinen ihastuminen hegeliläisen filosofiaan (joista edellisen tunnustan tapahtuneeksi, vaan en jälkimmäistä), ei koskaan voida tietää, jääkö sittenkin jotain oleellista tutkimatta ja punnitsematta.