Olen kamalan vähän seuraillut tieteellistä keskustelua ilmastonmuutoksesta, josta riippumatta oma pahin pelkoni ovat sellaiset varastot, jotka absorboivat tietyn määrän kasvihuonekaasuja (esimerkiksi Siperian suot), ja ilmaston lämmetessä kenties a) saavuttavat kyllästymispisteen, jonka jälkeen eivät voi absorboida enempää tai b) rupeavat nielun ominaisuuden sijaan puskemaan varastoituneita kaasuja ilmakehään.
Pahimmassa tapauksessa -ja en usko historialliseen Jumalan kaitsemukseen ihmisten asioissa- lämpeneminen voisi nähdäkseni nopeutua näiden tekijöiden vuoksi huomattavasti päästyään jonkin labiilin pisteen yli.
Olet aivan oikeilla jäljillä, että "posituiiviset feedbackit" voivat potentiaalisesti aiheuttaa "run off"-ilmiön, jossa tietyn kynnysarvon jälkeen uusi tasapaino syntyy vasta huomattavan kauas muuttuneessa tilassa.
Ilmaston mallintamisessa näitä pyritään ottamaan huomioon, mutta mallien kalibrointi on vaikeaa, koska oikeaa paleoklimatologista dataa ei ole: Metaanin, hiilidioksidin, biosfäärin, vesihöyryn sekä ilman ja meren pintalämpötilan vaihteluja on ollut kutakin laajalla skaalalla, mutta hyvin erilaisina kombinaatioina kuin mihin nyt pitäisi verrata.
Nykyinen käsitys ei tue kovin rajuja "run off"-ilmiötä Venuksen ilmastolla pelottelijoiden tapaan, mutta lähiskaalalla aina vain tarkemmin toimivat mallit saattavat hyvinkin vähätellä seurauksia kun poikkeamat kasvavat. Todennäköistä on, että negatiiviset feedbackit ovat positiivisia paremmin hahmotettuja ja malleissa mukana. Tämä siksi, että huonosti mallintuva eli epälineaarinen vaste on nimenomaan positiivisten feedbackien ongelma.
mks
