Nyt osui ja upposi kipeästi, kun kerroit yhteydenpitämisen katkeamisesta veljeesi.
Minulle kävi samoin siitäkin huolimatta, että hän asui perheineen lähes naapurissa eli samassa lähiössä. Tavallaan yhteyden katkeamiselle oli syykin, mutta ei mitään sellaista välirikon tapaista ”kerrasta poikki” tapahtumaa. Kun tilanne ja olosuhteet olivat muuttuneet, ajattelin monesti, että pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin on myöhäistä. Olin nähnyt etäältä häntä joskus ostarilla ja huomannut ryhdin vajonneen ja kävelyn olevan hidasta. Sitten en pitkiin aikoihin häntä nähnyt. Viimein veljeni tytär lähetti s-postia minulle töihin, kun muisti työpaikkani ja arveli, että sieltä voisi tavoittaa. Viestissä laittoi puhelinnumeron, johon soittaa veljeni vaimolle. Arvasin asian. Hautajaisten jälkeen tapasin veljeni vaimoa pariin kertaan virallisten asioiden hoitamisen tiimoilta ja hän sanoi, että veljelläni oli tarkoitus ottaa minuun yhteyttä, kunhan pääsee kuntoutuksesta kotiin. Mönkään meni se aikomus, sillä hän sai yllättävän sairauskohtauksen ja menehtyi siihen.
Itkin vuolaasti, vaikka olin lähes vieraan ihmisen hautajaisissa. Surin sitä, että en enää voi korjata sitä, mikä korjaamatta oli.
Minulle kävi tuplaten huonosti, sillä en ollut tuntea veljeni tytärtä, kun tapasin hänet hautajaisissa ensimmäisen kerran reiluun viiteentoista vuoteen. Hän oli onnettoman laiha ja uupunut. Hautajaisten jälkeen hän lähetti minulle sähköpostin ja kertoi, että on saattohoitovaiheessa ja mitään ei ole enää tehtävissä. Hän oli minulle hyvin läheinen, kun hän oli lapsi, mutta samalla kun yhteys katkesi veljeeni, myös tähän nuoreen naiseen, josta tuli viiden lapsen äiti ennen kuolemaansa. Nyt nämä lapsetkin ovat minulle aivan vieraita. En kuitenkaan voi mennä enää vieraiden ihmisten elämään ”Hei, olen isotätinne, ottakaa minut nyt vastaan innoissanne”. Nuo kuitenkin olisivat ainoita sukulaisia, joita minulla on omien lasteni lisäksi. Jotain serkkuja vielä on, mutta vanhempieni kuoltua noihin ei ole ollut mitään yhteyttä. Facebookista olen heitä löytänyt vielä elossa olevina.
Kun ihminen on sosiaalisesti täysi pönttö, voi käydä näin. Ota yhteyttä veljeesi, ettei käy samoin. Se jää vaivaamaan, jos tilaisuus karkaa käsistä.
Karkaa vähän aiheesta, mutta tuosta sukulaisuudesta sen verran, että läheinenkään sukulaisuus ei tarkoita sitä, että ihmisen seurassa viihtyy tai tästä pitää jotenkin erityisellä tavalla. Olen tämän huomannut jopa omien lasteni kanssa. Vanhin tyttäreni ei juurikaan välitä pitää minuun yhteyttä, mutta kahden nuoremman kanssa on hyvinkin tiiviit välit. Olen kaikille tasapuolisesti viestinyt, että en halua tupata itseäni, joten on heidän asiansa pitää yhteyttä silloin, kun siltä tuntuu.
Edellä olevaan liittyen vielä lisäyksenä näin jälkikäteen, että minulle oli hyvin vapauttavaa kuulla, että jollekin toisellekin on noin käynyt. En tästä ole julkisesti aikaisemmin edes puhunut, vaikka veljestäni olen kyllä muuten puhunut. Olen veljeni kuoleman jälkeen ollut kovin häpeissäni, potenut syyllisyyttä ja tuntenut olevani omituinen, kun en yhteyttä pitänyt aikanaan.
Nyt kun mainitsit noita käymättömiä keikkoja, niin niitä riittää minullakin. Olen kauan sitten Irlantiin tehdyn lomamatkan, kahden viikon hevosvankkuriloma maaseudulla, seurauksena ihan hurahtanut irkkumusiikkiin. Pitkään on ollut aikomuksena tehdä ekskursio johonkin irkkubaariin silloin, kun sillä on joku hyvä esiintyvä vierailija. En vaan ole saanut yksin lähdettyä ja ei oikein ole saman henkistä seuraa tiedossa.
Sitten on joitain vanhoja, sanan varsinaisessa merkityksessä, jotka on näkemättä livenä: Eric Clapton, Bob Dylan esimerkkeinä. Noissa vaan alkaa olla jo riski, ettei se livekeikka enää ole niin hyvä, joten saattaapa hyvinkin jäädä tekemättömien joukkoon ja mukaviksi toteutumattomiksi haaveiksi.
Joitakin teinivuosien "sitten, kun ..., niin ... " -juttuja on ollut, jotka lähinnä liittyivät siihen, että kun on rahaa toteuttaa ajatus, niin sen teen. Nämä ovat jääneet tekemättä, vaikka rahattomuus ei ole ollut enää esteenä. En ole ostanut joitain tiettyjä herkkuja ja yksin ahminut niitä enkä ole matkustanut Jamaikalle juomaan rommia
Lisätty yksi kappale väliin (merkitty alkuun kursivoinnilla) ja viimeinen kappale kevennykseksi.