Nature 24.8.2016 kertoo kiehtovasta eksoplaneetasta "Proxima b". Tähän mennessä tiedämme, että se
- kiertää meitä auringon jälkeen lähinnä olevaa tähteä, Proxima Centauria,
- on 1.3. kertaa maan mittainen kiviplaneetta ja
- sijaitsee elinkelpoisella vyöhykkeellä (habitable zone)
Proxima Centauri on punainen kääpiö, merkittävästi aurinkoamme viileämpi. Siksi löydetty planeetta on elikelpoisella vyöhykkeellä vaikka se kiertää vain 7 miljoonan kilometrin etäisyydellä (maan etäisyys auringosta on149 miljoonaa kilometriä).
Mahdollisen elämän kannalta ongelmallista on, että
- Proxima Centauri on kohtalaisen labiili ja ajoittain purkautuu rajusti niin, että planeettaan osuu voimakkaita ionisoivia säteilyjä ja
- planeetta on todennäköisesti vuorovesi-ilmiön takia lukittunut näyttämään aina saman puolen tähteensä päin, jolloin sen toinen puoli on kuuma, toinen kylmä.
Toisaalta optimisti näkee, että
- planeetan mahdollinen megneettikenttä suojaa säteilyltä ja
- planeetan mahdollinen kaasukehä joka tapauksessa tasaa lämpöeroja ja mahdollisesti antaa hyvänkuin suojan haitalliselta säteilyltä
Koska elämän maassa oletetaan syntyneen vesifaasissa ja "elinkelpoinen vyöhyke" määrittyy olennaisesti nestemäisen veden mahdollisuuden mukaan, säteilyaltistus ei niinkään estä elämän syntyä vaikka se elämän maalle siirtymiselle olisikin este. Lisäksi maan elämän synnyn osalta on spekuloitu, ettei se ole tapahtunut meressä vaan kalloiden halkeamien kemiallisissa epätasapainoissa. Siellä keskustähdestä tulevalla säteilyllä ei ole juurikaan merkitystä.
Mikä totuus elämän synnystä lieneekään, Proxima Centaurin löytö on erityisen kiehtova siksi, että se
- vahvistaa käsitystä maan suuruusluokkaa olevien kiviplaneettojen yleisyydestä,
- läheisyytensä vuoksi mahdollistaa seuraavan kaukoputkisukupolven käyttäjien nähdä planeetta suoraan ja ennen kaikkea
- on periaatteessa tavoitettavissa luotaimella tarkasti tutkittavaksi
Eksoplaneettojen tutkimus (yli 2000 planeetta tähän mennessä) on osoittanut universumin planeetallisten aurinkokuntien määrän ja diversiteetin suureksi. On mahdollista, että universumin todellisen diversiteetin löytämistä häiritsee vahva tendenssi löytää itsemme kaltaista. Silti pidän oman jäljellä olevan elinaikani kiehtovimpana universumia koskevana kysymyksenä sitä, ehdimmekö löytää elämää toisista aurinkokunnista. Jos löydämme, mielikuvitus ei riitä diversiteetin määrää kuvaamaan.
mks