Tässä on päivän huolta historioineen laitettuna ensisijaisesti Petteri Orpon piikkiin.
Huoleni:
Covid-rintamalinjan konsensus alkaa rapautua talouden ongelmiin ja poliittiseen "ken on maassa kaunehin" -taikapeilitykseen Sanna Marinin ollessa Lumikkina.
Historiaa:
1996 Suomessa toteutettiin Jouko Bakmannin (sd) ajama "lääniuudistus", jonka piti tuoda 65 Mmarkkaa vuodessa säästöä, mutta taisi sittenkin vain lisätä kuluja ja huonontaa toimintaa.
2005 kuntaministeri Hannes Manninen (kesk) lausui alkusanat "PARAS"-hankkeelle, jossa sittemmin alle 20 000 asukkaan kunnat - siis keskimääräisesti soten kustannustehokkaimmin hoitaneet - velvoitettin kokoontumaan yli 20000 asukkaan rakenteiksi soten hoitoa varten. Nuo rakenteet käytännössä muodostuivat paikallisen keskuskaupungin ympärille ja "parhaat käytännöt" korvautuivat laajalti keskuskaupungin byrokraattisilla käytännöillä ja jäsenkunnista sote-osaajat siirtyivät kuntayhtymien tai vastaavien palkkalistoille.
2009 viideksi supistuneet lääninhallitukset korvattin seitsemällä "aluehallintovirastolla" (AVI).
Viimeisen vuosikymmenen ajan on sommiteltu soteuudistusta, joka ei ole toteutunut. Ensin sen ryssivät Henna Virkkunen (kok) ja Maria Guzenina-Richardson (sd) alistamalla hankkeen kuntaliitoskiimalle. Sitten sen ryssi Petteri Orpo ajaessaan tai salliessaan Paula Risikon ajaa terveydenhuollon asiantuntijoiden vastalauseista ja juridisista ongelmista piittaamatta terveydenhuollon yksityistämistä.
Soteuudistuksen tyriminen jätti keskiportaan eli alueellisen hallinnon kaaokseen, kunnallista sotehallintoa jäi vain muutamalle suurimmalle kunnalle.
Koronaviruksen hallinnan velvoittavia määräyksiä antaa ensisijassa alueen AVI. Sen kanssa hallinnolliseen hiileen pitäisi saada puhaltamaan myös mm ELY, Valvira, palo- ja pelastus sekä sote-kuntayhtymä tai muu vastaava.
Tämän päivän asiaa:
Petteri Orpo lupasi "maailman parhaan soten, jossa kaikki ongelmat on ratkaistu" , mutta ryssi sen piiloagendallaan (kaikki sen kyllä näkivät) ja niin kenttä jäi kaaokseen.
Nyt Petteri Orpo etsii henkensä hädässä jotain, mistä kritisoida maan hallitusta ja
- haluaisi alueellisia ratkaisuja. Siis hoidettuaan alueelliset rakenteet kaaokseen. Ja haluaa, vaikka nimenomaan AVI:t käytännössä tekevät velvoittavia ratkaisuja.
- haluaisi avoimuutta ja parametreja esiin vaikkei ilmeisesti ole edes jaksanut lukea monista asiantuntijamielipiteistä koostettua 80-sivuista yhteenvetoa.
- haluaisi selkeää puhetta, jotta yleisö voisi luottaa ja nukkua yönsä rauhassa. Indoktrinoi kuitenkin väitteillä hallituksen hämyilystä nostaakseen maksimaalisesti epäluottamusta ja huolta yleisössä.
- haluaisi hengityssuojaimet pakollisiksi. Näin hänen puheissaan saataisiin kotimainen suojaintuotanto käyntiin ja riskryhmäläiset pois karanteenista. (*)
"Piiloagenda" on jälleen kaikkien nähtävänä: Petteri Orpo ei selvästikään aja mitään koronavirusongelman ratkaisua vaan tuskailee Sauli Niinistön ja Sanna Marinin kansansuosiota.
Petteri Orpo ja Donald Trump muistuttavat ainakin yhdessä suhteessa toisiaan: Ensivaikutelmana he ovat asiasisällöstä täydellisesti pihalla. Tämä voi toki olla harhapäätelmä. Ehkäpä kumpaakaan ei vain kiinnosta toiminta pandemian hillitsemisen monimutkaisen logiikan mukaan vaan ainoastaan kilpailijoiden löperön häpäisyn ja omien nelisanaisten iskulauseiden poliittinen markkina-arvo.
mks
(*) Orpo sanoo maskien arvon tulleen tieteellisesti toteen näytetyksi kun 50 maata on asiantuntijoihin nojaten määrännyt maskeja käyttämään. Tässä Orpo kanonisoi logiikan, jolla Hiroshima pommitettiin: Japani oli antautumassa, sotilaat pitivät pommitusta tarpeettomana, mutta Truman poliitikkona pelkäsi vaikeasti kumottavia jälkipuheita turhista omien sotilaiden tapattamisusta ellei valmiiksi saatua pommia käytetä. Asiantuntijalausuntoonkin pohjaava poliittinen päätös on politiikan, ei substanssin osaamisen ilmaus. Politiikassa maskipakko määrätään, jos potentiaaliset äänestäjät luulevat siitä olevan hyötyä. Tästä syystä politiikassa fiksuus voi olla haitaksi, koska fiksu ei selkäytimellään koe miten iso osa äänestäjistä luulee.
Hengityssuojaimista on oikein käytettynä kiistatonta hyötyä ympäristölle, jos kantaja muutoin pärskisi virusta holtittomasti. Tavallisista suojaimista ei juurikaan ole hyötyä sisäänhengityksessä aerosolina kulkevia viruksia vastaan. Pitkään tai muuten osaamattomasti käytetty suojain voi jopa lisätä tartuntariskiä. Hyötyjen ja haittojen suhde on käyttäjästä ja käyttötilanteesta riippuva.
Karanteenin omaisissa oloissa elävä riskiryhmäläinen erittää virusta ympäristöönsä oletusarvoisesti vähemmän kuin aktiiviväestö. Sen sijaan tartunta on riskiryhmäläiselle vaarallinen. Hyvä arvaus on, että riskiryhmäläisen kannattaa ensisijaisesti pysyä kotona maskin kanssa tai ilman. Tässäpä avautuu merkittävän tutkimuksen paikka: Katsotaan ikä- ja toimintakykyvakioidusti mikä on rokotteen markkinoille tuloon mennessä kuolleisuus
- niillä riskiryhmäläisillä, jotka intoutuvat Orpoon luottaen lähtemään maski naamalla maailmalle palloilemaan ja
- niillä, jotka eivät niin tee
