...en voi olla tyytyväinen illuusioon ihmisestä 'merkityksiä luovana olentona', kun merkitykset abstraktioina katoavat heti nurkkiin kuin torakat, jos niitä yrittää abstraktisti ymmärtää erillään serkustaan Ontologisesta Objektista. En voi hyväksyä ihmistä jonain teleologisena (kas kun ei teologisena) subjektina.
Millainen subjekti ihminen sitten on?
Wikipedia antaa "subjektin" yhdeksi määritelmäksi "filosofinen olio, jolla on subjektiivisia kokemuksia ja joka on suhteessa muihin entiteetteihin". Ilman mitään ristiriitaa uusateistisiin virtauksiin voisi Dawkinsin hengessä lausua, että ihminen on sellainen luononvalinnan selekoiman geenistön käyttöliitymä, jonka yhtenä menestystekijänä on kyky runoilla merkityksiä ja tavoitteita.
Palatakseni sitten tähän alkuperäiseen kysymyseen, onko merkityksellisyydestä jotenkin haittaa tieteelle, johtaako se vääriin tuloksiin? Mielestäni ei, koska jos sellaista ei ole olemassa, myöskään sen käyttämisellä filosofian pohjana ei ole merkitykstä.
Merkityksellisyys ei sinänsä ole ristiriidassa tieteen kanssa sen enempää kuin teleologisen kvaliteetin liittäminen ihmissubjektiin tai kulttuuriin.
Ylioppilastutkintolautakunta yritti hävittää "keskipakoisvoiman", kvanttimekaanikko tuhahtaa Bohrin atomimallille, joka antaa täysin väärän mielikuvan "tosiolevasta". Kuitenkin Bohrin atomimalli ja keskipakoisvoima sopivat menestyksellisesti tieteelliseen maailmankuvaan ihan siinä, missä taloja rakennetaan kiinteän olomuodon fysiikan perimmäisiä kysymyksiä kyselemättä ja poliisi laskee vastaantulotutkalla mitattua nopeutta suorana vähenyslaskuna suhteellisuusteoriaa miettimättä vaikka samana päivänä saattaa käyttää GPS-paikanninta, jossa avaruuden kaarevuus noteerataan.
Vanhalla Näkökulmalla näitä kysymyksiä väännettiin kiihkeästi eikä lopultakaan selvinnyt mistä oltiin eri- ja mistä samaa mieltä. Kertaan sieltä kaikuna muutaman oman teesini:
- keskustelua ihmisen mahdollisesta vapaasta tahdosta pitää voida käydä sekoittamatta asiaan teologiaa
- on sallittava käsitteen "vapaa tahto" käyttö siten, että siinä "vapaus" on asiallisesti on hyvin marginaalista, mutta jotain vapautta kuitenkin on ja ihmisen toiminnassa on teleologinen komponentti.
- väite, että tiede on olennaisesti kuvannut kaiken sen, mitä tietoisuuden selittämiseen tarvitaan, on täysin kestämätön. Meidän tietomme logiikan osoitetuista rajoituksista ja nopeasti muuttuva käsityksemme olevaisen perusolemuksesta ei anna mitään pohjaa sanoa kausaallisuuden sitovuudesta muuta kuin korkeintaan paikallisesti. itse asiassa viime kuukausina paikallinenkin sidonta on haastettu melko vahvasti.
Oma arvaukseni on, että ihminen kultuurissaan on toisaalta monessa suhteessa sidotumpi kuin luuleekaan, mutta toisaalta niin kaukana yksikäsitteisestä kausaalisesta kuvautuvuudesta, että perinteisten "inhimillisten" käsitteiden käyttö on mielekästä. Siitä huolimatta, että tutkimustietoa kertyy kuvaamaan "henkisten" toimintojemme rakenteita.
Tieteellisesti orientoituneella ihmisellä voi edelleen kaikessa rauhassa olla hyveitä, tavoitteita ja merkityksiä. Tieteellinen orientoituminen kaiketi suosii sen havaitsemista, että nuo ovat osia sitä runoelmaa, jolla kulttuurissa tehdään elämä siedettävämmäksi, monimuotoisemmaksi ja kaiketi jollain tapaa geenistöäkin sitten edistävämäksi.
mks