Seksuaalietiikka eilen ja tänään

[Laika]

Helsingin Sanomien jutussa haastateltiin Tommi Paalasta, joka on seksuaalietiikan tutkija ja toiminnanjohtaja Sexpo-säätiössä. Poimintoja:


Poliitikko saa lähettää seksiviestejä. Aikuisten ei pidä puuttua teinien keskinäisiin seksisuhteisiin. Pettämistä ei pitäisi ottaa niin vakavasti.
...
Paalanen taistelee seksiin liittyvää moralisointia vastaan.

”Vanhan ajan paheiden kartastoon kuuluivat viina, tupakka, huumeet, uhkapelaaminen ja seksi. Kuvio toistuu ihmisten mielissä yhä: holtittomasti ryypiskeleminen ja vapaa seksin harrastaminen nähdään samalla viivalla, vaikka seksi ei ole lähtökohtaisesti haitallista.”

Paalanen lyttää moralisoinnin suorin sanoin Facebookissa ja Seksualistin päiväkirja -nimisessä blogissaan. Tänä vuonna hän on muun muassa puolustanut teinien oikeutta kaveriseksiin.

Taannoisessa nettikeskustelussa joku tituleerasi Paalasta Suomen vaarallisimmaksi mieheksi.
...
Paalasta ärsyttää tekopyhyys. Vaikka kolmannes ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä pettänyt kumppaniaan, poliitikko lynkataan muutamasta seksiviestistä. Vaikka valtaosa ihmisistä on katsonut pornoa, sen kauhistellaan vääristävän nuorten kuvaa seksistä.

Mitä merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa ihminen on, sitä puhtoisempaa käytöstä häneltä odotetaan. Kun Toimi Kankaanniemi jäi keväällä kiinni kuuluisista seksiviesteistään, häntä alettiin heti syyttää seksuaalisesta häirinnästä. Paalanen ärsyyntyi: Eikö seksiä yleensä edellä jommankumman tekemä aloite? Onko aloitteen tekeminen vain hyvännäköisten nuorten ihmisten yksinoikeus?

 http://www.hs.fi/elama/a1448431040373

Paalasen näkemyksissä ei varsinaisesti ole mitään hämmästyttävää, jos ei anna niiden hämmästyttää itseään. Sosiaalinen kontrolli tekee ihmisten seksuaalisuudesta edelleen valvonnan kohteen, vaikka näennäinen vapaus asetetaan nähtäville erilaisissa ulostuloissa. Paalasen kommenttien ja vallitsevan todellisuuden välinen ristiriita palauttaa mittasuhteen edistyksellisyydelle, ja eivätkö kaikkien aikakausien ihmiset kaikkialla ole olleet 'edistyksellisiä', kunhan mittasuhde asetetaan heille edullisesti?

[wade]

Samaa mieltä kuin yllä.

Mutta Toimi K:n tapauksessa oli minusta kyse eri asiasta kuin seksin moralisoinnista - tosin seksin asemalla paheena oli varmasti roolinsa jupakassa.

Minusta Toimi K:n tapauksessa oli kyse kontekstista: nainen oli luullut olevansa suhteessa kuin kansalainen kansalaisen kanssa (siis puhuvansa politiikkaa ja siihen liittyviä asioita), mutta Toimi K. läväytti kunnon sexivaihteen päälle. Ongelma ei ollut se, että sexinnälkäinen mies on puutteessa, vaan että kys. kontekstissa vonkaus halvensi ja häpäisi vastapuolen, jonka toimijuus liudentui naiseudeksi.

Tulkitsin asian nimenomaisesti niin, että Toimi K:n halujen kohde järkyttyi saamastaan huomiosta nimenomaan koska hän itse oli kuvitellut suhteensa olevan yhteisten asioiden hoitoon liittyvä. Moni politiikassa mukana oleva kokee toimintansa tärkeäksi, ja saavansa toiminnasta tukea minälleen: jos toinen osapuoli särkee tämän "merkityksellisyyden rituaalin" tökerösti, se tuntuu pahalta.

On toki niin, että konteksti voi aina osoittautua vääräksi, mistäs sen tietää. Mutta mitä selkämmin konteksti määrittyy muun kuin intiimin ihmissuhteen kautta, sitä varovaisempi on oltava opportunismissaan sexin suhteen. Toki himo saattaa roihahtaa vaikka eduskuntasalissa: tällöin luulen että molempien osapuolten on oltava ilmiselvästi samalla aaltopituudella ja kumpaisenkin varmoja siitä että toinenkin on himoissaan, muutoin konteksti kyllä ohjaa pitämään sexiehdottelut tiukasti omana tietona.

[MrKAT]

Jos Toimi K olisikin ollut jostain liberaalista vapaan-seksin-puolueesta, mutta kun hän olikin perinteisen konservatiivisesta seksillä jne moralisoivasta puolueesta. Vrt. pomonsa R:
"R. kannustaa seurakuntia opettamaan nuorille seksuaalivalistusta, jotka pohjautuisivat "Raamatun koeteltuihin perhe- ja seksuaaliarvoihin". R. toivoo, että nuori saisi edes kerran kuulla aikuisen perustellusti kertovan, miksi seksi kannattaa säästää avioliittoon.[20]"  - wikipedia, puheenjohtaja R:stä.

Tietysti Toimi olisi voinut julkisesti näyttää esimerkillään muuttavansa puolueen linjaa vapaammaksi, muttei se meille siltä näyttänyt.

[Laika]

Muistelinkin että meillä oli waden kanssa erimielisyys siitä, mistä Toimi Kankaanniemen tapauksessa oli (tai mistä voitiin päätellä olevan) kyse. Motiivini omaan tulkintaani oli tietenkin poliittinen, kuten poliittis-seksuaalisissa jutuissa helposti on ja jopa tavallaan kuuluukin olla. Tapaukseen liittyi muitakin yksityiskohtia, joihin en nyt paneudu. Sen sijaan yleisellä tasolla sanoisin, että vanhempien poliitikkomiesten sekaantumisessa avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin on nähty jotain erityisen tuomittavaa julkisessa tavassa käsitellä näitä tuiki tavallisia juttuja. Jäljet johtavat avioliittoon. Avioliitosta johtuu erityinen ulkopuolisten suhteiden tuomittavuus, ja niiden tuomittavuutta ei pystytä edes kriittisesti arvioimaan joutumatta poliittisiin vaikeuksiin.
 Avioliitto on on instituutiona heikentynyt, mutta sillä on yksityisten ihmisten välisissä normeissa edelleen suhteeton painoarvo. En ole aivan varma mistä se johtuu. Yksi hypoteesi voisi olla, että moraaliset normit sekoitetaan primitiivisiin vietteihin omistaa partneri. Avioliiton argumentit periytyvät uskonnosta, jolloin myös sen säätelemä elämänalue erotellaan sacred-profane-akselille. Mm. Emile Durkheim havaitsi tutkiessaan uskontoja eri kulttuureissa, että nimenomaan edellinen erottelu oli luonteenomainen kaikille uskonnoille, ei suinkaan jumalan käsite tai edes jaettu usko sieluun. Näinollen avioliiton oikeutus sekoitetaan uskontoon ja moraaliin julkilausumattomasti sen säätelemän elämänpiirin kautta, kun julkilausutusti tiedetään avioliiton epäonnistuminen laajemmassa mielessä pitää sukupuolten kahta edustajaa yhdessä. Tuntematta dataa uskaltaisin arvioida, että esimerkiksi lapsilla (laajemmin yhteisellä intressillä) on suurempi merkitys yksikön koossapysymiselle kuin uskonnollis-seksuaalisella instituutiolla, jolla perheyksikkö muodollisesti perustetaan.

Edellistä ei pidä ymmärtää niin, että vastustaisin kategorisesti seksuaalisuuden institutionalisointia. Siitä ei kuitenkaan ole edes käyty julkista keskustelua, koska avioliitolla on sellainen monopoliasema säädellä hyväksyttävää -tai pikemminkin preferoitavaa- seksuaalisuutta kuin sillä on.

[MrKAT]

Avioliiton argumentit periytyvät uskonnosta, jolloin myös sen säätelemä elämänalue erotellaan sacred-profane-akselille. Mm. Emile Durkheim havaitsi tutkiessaan uskontoja eri kulttuureissa, että nimenomaan edellinen erottelu oli luonteenomainen kaikille uskonnoille, ei suinkaan jumalan käsite tai edes jaettu usko sieluun. Näinollen avioliiton oikeutus sekoitetaan uskontoon ja moraaliin julkilausumattomasti sen säätelemän elämänpiirin kautta, kun julkilausutusti tiedetään avioliiton epäonnistuminen laajemmassa mielessä pitää sukupuolten kahta edustajaa yhdessä.

Olen antanut itseni lukea (mm. Paholaisen asianajaja-blogia ym) historiakäsitystä, että kristinuskossa avioliitto oli alunperin erillinen melko maallinen tapahtuma, johon vasta jälkikäteen alettiin pyytää myös Kristuksellista siunausta jokunen sata vuotta Kristuksen jälkeen.
  Nykyään tietysti näyttää toisenlaiselta ja argumentteineen ja semmosineen koska kr-uskonnon edustaja kirkko kaappasi tuon maallisemman instituution aivan kuten se kaappasi Euroopassa maallisemman* Joulun ja joulukuusen, johon ripusti Betlehemin-tähden. (Kun pilapiirtäjä Ranta teki pilkkaavan piirroksen joulunumerossa niin siitä olisi pitänyt suuttua maalliset joulupukistit ennemmin kuin kr-ihmistä edustavat papit, jos historiaa tarkastellaan. Itse asiassa fundie-kr:t olisi pitänyt olla tyytyväisiä kun osoitettiin joulupukin ja joulutonttujen palvonnan rappiovaikutus oikiaan uskoon. Jossain määrin vastaava kapitalistisen kauppojen "joulukaappausta" pilkkaava Karin piirros (Jeesus ovenkuoppasyrjässä unohdettuna turhaan pyysi kolehtia ohi vaeltavilta kiireisiltä ihmisiltä) suututti myös kr-kansaa).

--
*maallisen? Ehkä liioittelen, oliko ennenvanhaan mikään maallista kun kaikki tulkittiin kansanuskomusten läpi. Pitäisikö sanoa perinteisen ?

[Laika]

Olen antanut itseni lukea (mm. Paholaisen asianajaja-blogia ym) historiakäsitystä, että kristinuskossa avioliitto oli alunperin erillinen melko maallinen tapahtuma, johon vasta jälkikäteen alettiin pyytää myös Kristuksellista siunausta jokunen sata vuotta Kristuksen jälkeen.
  Nykyään tietysti näyttää toisenlaiselta ja argumentteineen ja semmosineen koska kr-uskonnon edustaja kirkko kaappasi tuon maallisemman instituution aivan kuten se kaappasi Euroopassa maallisemman* Joulun ja joulukuusen, johon ripusti Betlehemin-tähden.
...
*maallisen? Ehkä liioittelen, oliko ennenvanhaan mikään maallista kun kaikki tulkittiin kansanuskomusten läpi. Pitäisikö sanoa perinteisen ?

On oleellista nähdä edellisessä käsitteellinen sopimuksenvaraisuus puhuttaessa kristinuskosta, siksi käytin Durkheimin erottelua maallisen ja pyhän välillä. Kristinusko voidaan tulkita myös yhteiskuntajärjestyksenä ennen valtiota, jolloin se aloitti kaappaamalla ensin varhaisen juutalaisuuden keskeiset maailmankuvalliset ideat ja liitti niihin dogmatisoimansa Jeesuksen opetukset. Olen aika varma, että omista ideoistani saataisiin yhtä helposti niiden keskeisen eklektisyyden sijaan irvikuvansa, koska kukaan muu ei toisinna ideoitani kuten itse teen, ja ajatteluprosessiani eivät rajoita niinkään dogmaattiset näkökohdat, vaan ajallinen rajallisuuteni. Kristinusko ikäänkuin uuttaa noita muinaisia ideoita ja yrittää tehdä niistä edelleen kultaa samaan tapaan kuin keskiajan alkemia kehitti erilaisia lejeerinkejä. Alkemian hyödyllisyys olikin siinä, että sen kautta koko paradigma vaihtui ja synnytti modernin kemian. Mytologisen Jeesuksen keskeiset ideat olivat vallankumouksellisia, ja juuri niiden vallankumouksellisuus rapautui ensimmäisenä kaapattaessa ne. Kaiken sälän vuoksi on täysin mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitä niiden filosofinen ydin olisi alkujaan pitänyt sisällään tai mihin ne olivat vastaus, tai mihin ne yksilöllisellä tasollaan olivat kehkeytymässä. Ainakin väitetään, ettei Jeesuksella sinällään olisi ollut periaatteellisia ongelmia esimerkiksi prostituoitujen kanssa, mutta näitä on vaikea arvioida. Kristillinen kirkko kyllä käsittääkseni sittemmin pikaisesti hävitti vanhat temppeliprostituution muodot.
 Avioliiton sakramenttiluonne ritualisoi tunnetuimmat seksuaaliset vietit ja yhdisti ne käytännöllisiin tavoitteisiin strukturoida erilaisia elämisen muotoja. Kristillinen kirkko otti roomalaisen lainsäädännön ja kehitti sitä edelleen dogmatiikkansa mukaisesti. Minun kritiikkini avioliittoa kohtaan on, että luodut struktuurit nähdään luonnollisina, jolloin niiden funktionaalisuuden epäileminen näyttää marginaaliajattelulta. Silti avioliiton ympärille on yhtä luonnollisesti muodostunut monia ei-sakramentaalisia yhteiselämän muotoja, enkä näe niiden elimellisesti uhkaavan yleistä järjestystä. Avioliiton sopimusluonne on vähitellen hyväksytty omistusoikeutta koskevan lainsäädännön monimutkaistuessa, mutta se on omituinen omistusoikeuksien, seksisuhteen ja affektiivisen leimautumisen sekasikiö. Jos tarkoituksena on siittää lapsia, niin lasten mahdollisuuksien näkökulmasta omistusoikeuselementit ovat toki olennaisia. Laajemmin ajateltuna on silti vähän yksioikoista olettaa, että seksisuhteet välttämättömästi edes tekevät yhteiselämästä vaikeampaa, jos ymmärrys sitoumusten luonteesta on jaettua. En sitten tiedä, onko aviollisen seksin suojelemisen taustalla laajempi pelko yhteiskunnan mikrorakenteiden romahtamisesta meidän atomisoituneessa yhteiskunnassamme. Vaikea uskoa, että jonkun vaimo pohtisi moista ärtyessään miehensä jöpöttävästä peniksestä vieraan nuorikon kulkiessa pariskunnan ohitse.

Nyt kun ajattelen, riimittelevämpi otsikko olisi ollut 'Peniksestä politiikkaa'. Käsitteellisesti hyvä ilmaisu olisi ruumiillisuuden politiikka, vaikkakin epäilen akateemisen feminismin kaapanneen termin omiin käyttötarpeisiinsa. Tein taannoin mielenkiintoista tuttavuutta erääseen itsensä feministiksi identifioineen naiseen, joka yhtyi moniin seksuaalimyönteisistä lausunnoistani, erityisesti lausuntooni ihmisten harrastaman seksin vähäisyydestä. Valitettavasti aikani ei tahdo riittää feministisen yhteiskuntateorian nykytilaan nykyistä tarkemmin, ja sisäistämäni sosiaaliset normit ovat sittemmin pysäyttäneet minut ottamasta häneen käymiemme keskustelujen jälkeen yhteyttä, varsinkin kun en tunne hänen miesystäväänsä. Kiinnostukseni on -kuten minut tuntien tietänette- puhtaasti akateemista.

[wade]

Tapa, jolla kristillinen avioliittokäsitys muodostui pyhäksi yksiavioisuudeksi liittyi hiljalleen modernia valtiota kohti kehittyvän eurooppalaisen järjestelmän muotoutumiseen. Kertoi, mikäli oikein muistan, Itä-Suomen Yliopiston professori haastattelussa.

Alueellista valtaa haalineet ruhtinaat huomasivat että ajamalla voimallisesti tiukkaa kristillistä yksiavioisuutta, he pystyivät heikentämään (moniavioisen) avioliiton kautta tapahtuvaa verkottumista. Yksiavioisuus normina nousi siis kristillisenä vaatimuksena eliitille, ja siitä levisi kristilliseksi vaatimukseksi kansan pariin (minulla ei ole hajuakaan millaisia seksuaalisuuden hallinnoivia instituutioita Euroopassa oli aikaisemmin).

[Laika]

Täytyy vielä tarkentaa, että itselleni kysymys ei ole niinkään moni-/yksiavioisuudesta, vaan laajemmin siitä, onko välttämätöntä institutionalisoida ihmisten seksuaalisuutta yleensä. Syntyvien lasten perintösuojan turvaaminen on hiukan toinen juttu, ja tietääkseni tilastollinen tieto ei tue yksiselitteisesti sukukypsien ihmisten elinikäistä monogamiaa kuin ulkoa asetettavana yhteiskunnallisena normina.

[MrKAT]

Roskalaatikosta löysin äskettäin luettavaksi kaksi Savon Sanomaa. Sattumalta toinen oli päivältä 29.11.2014 jossa oli koko sivun juttu ja kuva kun eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen aviolliittolain muutoksen äänin 105-92.  Mutta mielenkiintoisin oli artikkelin viereinen kommentti :

Näkökulma: Asiallinen keskustelu ei onnistu, Tervi Nevalainen.
..
Kaksi yleisintä ajattelutapaa, jotka määrittävät suhtautumista niin tasa-arvoiseen kuin muihinkin vastaaviin kysymyksiin ovat utilitaristinen ja prinsiippilähtöinen.
  Utilitaristisesti suhtautuva ihminen määrittää moraalisen suhtautumisen seurausten perusteella. Hän katsoo, että avioliittolainsäädännön ulottaminen samaa sukupuolta oleviin tuottaisi hyvää samansukupuolisissa parisuhteissa oleville ihmisille. Se ei myöskään aiheuttaisi haittaa muille.
..
  Prinsiippilähtöisesti ajatteleva määrittää moraalin eri tavoin. Hän hakee tukea omista taustaoletuksistaan, kuten uskonnosta tai tunteista. Koska jokin suurempi prinsiippi eli perussääntö - Raamattu, yhteiskunnan perinne tai henkilökohtainen vastenmielisyys - kertoo, että homoseksuaalisuus on väärin, hän toteaa, että tasa-arvoisen avioliittolain torjuminen on oikean moraalin mukaista ja toisinajattelijat väärässä.  ..."

Utilitaristi katsoo eteenpäin tulevia hyötyjä, prinsipisti katsoo taapäin mitä on ennen tehty. Mutta nämä eivät keskustele keskenään, hyötyä vs Raamattu/perinnettä/inhoa on vaikea saada samaan pöytään.

Mutta jos nyt utilitaristi huomaa, että avioliitto on nykyoloissa byrokraattinen ja epätasa-arvoinen (vs avoliitto esim. sosiaalieduissa) riippakivi, niin hän joutuu kannattamaan villejä suhteita ja vastustamaan esim. homoavioliittoja ?

[wade]

Siihen, pitääkö ihmisen seksuaalisuutta institutionalisoida yleensä: minusta se on välttämätöntä. Ja kun sanon näin, en tarkoita moraaliarvostelmaani siitä, tulisiko näin tehdä; vaan että seksuaalisuus pitkälti syntyy institutionalisoituessaan.

Seksuaalisuus ja seksuaalinen halu ilmenee paljolti tässä ristiriitaisessa aallokossa: yhtäältä tavassa, jolla instituutio rajoittaa hyväksyttyä seksuaalisuutta, toisaalta ei-legitiimeissä seksuaalisuuden ilmauksissa, joita se tuottaa.

Jos "mikä tahansa seksuaalisuuden ilmaus" olisi hyväksyttyä, toisaalta katoaisi seksuaalisuuden repressio, mutta myös paljolti seksuaalisuuden huumaava ja ristiriitaisuuteen perustuva jännitys. Minusta seksi bonobojen sosiaalisena rituaalina on melko latistunutta ja väkinäistä, juuri koska se on niin vapaata ja tavanomaista.

Tämä ei tietenkään tarkoita että ajattelisin että juuri tämä nykyinen tapa institutionalisoida seksuaalisuutta olisi hyvä, tai etteikö se tuottaisi tarpeettomalta vaikuttavaa kärsimystä.