YLE (Kainuu, Katja Oittinen) töräyttää hämmästyttävän aamun avauksen:
Näkökulma: Ennaltaehkäisyllä ei säästetä sairaanhoidosta – ainakaan todistetusti
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_ennaltaehkaisylla_ei_saasteta_sairaanhoidosta__ainakaan_todistetusti/8475712Hiukan alusta:
"Kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus pääsi sote-sopuun pari viikkoa sitten, terveyden edistäminen vastuutettiin kunnille. Millaiset julkisten menojen säästöt ennaltaehkäisevällä toiminnalla olisi mahdollisuus saavuttaa?
Sen Yle Kainuu halusi selvittää, mutta vastauksia ei ole.
Halusimme selvittää, että paljonko julkisen sairaanhoidon kustannuksista olisi säästettävissä ennaltaehkäisyllä esimerkiksi kansantaudeiksi luokitelluista sydän- ja verisuonitaudeista ja diabeteksestä. Alustava kysely lähti sähköpostilla sekä sosiaali- ja terveysministeriöön että Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Usean viestinvaihdon jälkeen jokainen viestini saanut päätyi suosittelemaan yhteydenottoa THL:n terveyden ja sosiaalitalouden yksikön päällikkö Timo T. Seppälään, joka totesi heti kättelyssä, ettei ennaltaehkäisyn säästöjä pysty arvioimaan."Timo T. Seppälä ei ehkä kyllin selvästi todennut miksi ennaltaehkäisyn säästöjä ei todellakaan pysty arvioimaan.
Avataanpa hiukan. Olettakaamme, että henkilö A:n kohdalla sairauksien ennalta ehkäisy onnistuu ja hän ei kuolekaan elintapojen ja DNA-analyysin ennustamalla tavalla diabetekseen, sepelvaltimotautiin, keuhkosyöpään eikä malariaankaan. Paljonko säästyy?
Asiaa voi tarkastella henkilön A hautauskustannuksilla. Siis kuinka paljon henkilö A aiheuttaa terveydenhuollolle kuluja ennen kuin rauhoittuu ja aiheuttaa vain haudanhoitokuluja. Ilmeisesti onnistunut ennaltaehkäisy pitäisi henkilön A pidemmän aikaa terveyspalvelujen piirissä. Onnistuneimmillaan hän nivelrikkoleikkausten, kaihileikkauksen ja eturauhassyövän menetyksellisen hoidon jälkeen 20 lisäelinvuoden lopulla käyttäisi dementiakodin palveluja viitisen vuotta sen sijaan, että olisi tupakoivana diabeetikkona kuollut sydänkohtaukseen terveyspalveluja kyselemättä.
Toinen tarkastelutapa lienee mitä terveydenhuollolle tapahtuisi, jos kohtuudella hallittavat kansantaudit vähenisivät. Vähentyisikö henkilökunta? Suljettaisiinko terveysasemia ja sairaaloita? Vai tehtäisiinkö töitä entistä suuremmalla paineella terveyden ihannointiin ja ikuisen elämän kauipuuseen koulutetun kansakunnan kanssa entistä suuremmin haastein?
Kolmas tarkastalutapa on päättää paljonko halutaan säästää. Pienentää budjetteja haluttu märää ja aloittaa riittävät YT-neuvotelut. Palvelut tulevat halvimmiksi, kun niitä ei anneta.
Neljäs tarkastelutapa on miettiä miten tietyn määritellyn asian hoitaminen tulee halvimmaksi. Elävän 60 vuotiaan tyypin II diabetes on halvinta hoitaa painoa pudottamalla, tehokkaimmin jo 50-vuotiaana. Malarian hoitaminen on kalliimpaa kuin olla matkustamatta malaria-alueelle.
Viides tarkastelutapa osoittaa, että kaikkein halvinta on ehkäistä raskauksia. Silloin tosin ajastaan rahoituskin kärsii.
Mielestäni toimittaja, jolle kaikki tämä pitäisi eksplisiittisesti kertoa, voisi rajata ambitionsa julkkishäiden selostamiseen ja jättää säästämisen haasteet muille. Vaan meneepä hänen aamutöräyksensä hyvästä näytöstä mihin ajaudutaan, kun kaikki on vain epätoivoista säästämistä järjen käytöstä alkaen.
mks