Jos kahdella ryhmällä, vaikka mayoilla ja beduiineilla on yhteinen kieli, joka todella on kommunikatiivinen väline, niiden elämänmuodot eivät voi olla kovin erilaisia. Ajattelen että yhteisen kielen kautta elämänmuotojen on muututtava samankaltaisiksi; tai sitten on luotava jonkinlainen hybridikieli, jossa kumpainenkin päättää olla kommunikoimatta niitä asioita, joita ei voi kommunikoida ilman että jomman kumman tai molempien olisi luovuttava omasta ominaisesta tavasta hahmottaa maailmaa.
Ymmärrän kyllä jotenkin tätä maalailua, että on erilaisia tapoja elää ja "hahmottaa maailmaa". Mutta minusta tässä on tosi vaikea tavoittaa totuutta, ja on suuri vaara päätyä abstraktin tason "intellektualisointeihin", joiden suhde käytäntöön on niin löyhä, ettei niistä oikein taida sanoa juuta eikä jaata.
Toisaalta Suomessakin on hirmu paljon erilaista elämää, sanastoa, murteita ja niin sanottuja "elämäntapoja". Tulee helposti vähäteltyä ja pelkistettyä tätä erilaisten kulttuurien ja elämäntapojen kirjoa silloin, kun ne ovat saman kielen sisällä. Miten paljon on kuiluja ihmisryhmien välillä ja eroa identiteeteissä ja siinä, millaisessa todellisuudessa eletään. Mutta sitten taas toisaalta tietyt perimmäiset elämän realiteetit ovat aika samanlaisia ajasta toiseen ja myös kulttuurista toiseen.
Muistan lukeneeni että venäjänkielinen vapautta tarkoittava sana (свобода) ja länsimainen tapa hahmottaa vapaus on merkittävä kommunikaatiota hankaloittava ero. Kun venäläinen puhuu vapaudesta, sillä on aina jokin epäjärjestyksen ja kaaoksen merkitys. Länsimaissa taas vapaus on (hankaluuksistaan ja ristiriidoistaan huolimatta) fundamentaali positiivinen arvo. Tästä näkökulmasta venäläinen yhteiskunnallinen elämä näyttäytyy meille hankalana ymmärtää ja hyväksyä, ja toisinpäin. Ero on syvällinen ja hankalasti kommunikoitavissa. Ero luo diversiteettiä (jota ei välttämättä voi rationaalisesti selittää) kulttuuripiirien välille. Yhteinen kommunikaatio joutuu joko kiertämään kysymyksen jollain kielellisellä taktiikalla (jolloin yhteisen kielen puuttuminen korvataan "kolmannella kielellä", mutta sekä venäläinen että läntinen mallinnus jää ennalleen) tai sitten jomman kumman käsityksen on väistyttävä yhteisen kielen tieltä.
Kun jotakin käännetään kieleltä toiselle, ei millään voi välittää kaikkia mahdollisia konnotaatoita sellaisenaan, vaan täytyy valita. Ei sille voi mitään, että sanojen merkitykseen vaikuttaa mm. se, mitä likimain synonyymeja vasten merkitys rajautuu. Mutta sanojen konnotaatiot myös elää ja muuttuu eikä ne minun käsittääkseni ihan tällä tavalla "määrää" ihmisten ajattelua ja toimintaa. Venäjää osaan tosi niukasti, mutta Google Booksista löytyi teksti, jossa
svobodan merkityksen sanotaan muovautuneen vastakkainasettelun kautta sanan
volja kanssa:
linkki
Tilanne on siis paljon esittämääsi mutkikkaampi. Sitä paitsi en itse näe sitä niin isona ongelmana, jos jollekin sanalle ei ole käännösvastineeksi tarjolla sanaa, jolla olisi samanlainen konnotaatioiden kirjo. Jos haluaa vaikka englanniksi kuvata vapautta negatiivessa mielessä, onhan siihenkin keinoja vaikka miten paljon:
If you say that something gives someone licence or a licence to act in a particular way, you mean that it gives them an excuse to behave in an irresponsible or excessive way. (disapproval) ■ EG: ⇒ 'Dropping the charges has given racists a licence to kill,' said Jim's aunt.
Huono esimerkki, mutta tarkoitan, että
licence eritoten ilman artikkelia voi jossakin yhdeydessä ihan hyvin tarkoittaa suunnilleen "excessive/disruptive freedom".
Sellainen tuli tuosta tekstistä vielä mieleen, että monesti vapautta pidetään meikäläisessä kulttuuripiirissä "luonnollisena" asiantilana siinä mielessä, että vapaus vankeudesta, sorrosta ynnä muusta on perusasia ja poikkeukset pitää aina perustella. Venäjässä taas
volja on oman mielen mukaan toimimista aika samassa mielessä kuin Seitsemässä veljeksessäkin rakennettaan omaa vapautta jättäytymällä ensin yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta
svoboda on sivistyksen ja kulttuurin tuote eikä siinä mielessä "perusasia", joka ansaitaan ilman edellytyksiä.
Vaikea sanoa mitään venäjän sanojen merkityksistä, kun ei sitä osaa. Oikeastaan halusin vain tuoda esiin sitä, että sanoilla on yleensä aina useita hienokseltaan erilaisia konnotaatioita, ja niistä on pieniä vihjeitä sekä asiayhteydessä että rakenteissa, joissa sanaa käytetään.
Sitten tulee mieleen sellainenkin, että täällä Suomessa on helppo unohtaa se, miten historiallisessa mielessä oikeudenmukainen kohtelu on mieletön etuoikeus. Se että kaikki menee ja toimii jokseenkin hyvin ei ole mikään itsestäänselvyys. Toisaalta se kertoo hyvää, että oikeudenmukaista kohtelua edes voidaan pitää luonnollisena asiantilana, mutta venäläisestä ajattelutavasta on kuitenkin myös opittavaa. Suomalaisessa asenteessa voi silloin nähdä vähän uhkaavana tietyn kiitollosuuden puutteen ja sen, että niin ihmeellisiä asioita oikeastaan pidetään ansaittuna ja itselle kuuluvina esimerkiksi oman "suomalaisuuden" nojalla.
Jokin siinä, miten venäjän sanojen merkityksiä tekstissä luonnehdittiin, sai ajattelemaan sitä, miten kaikki yhteiskunnallisen tason hyvä, kuten demokratia tai ilmaisun vapaus tai oikeudenmukaisuus, perustuvat saavutettuun yhteisymmärrykseen ja sekä lausumattomiin että lausuttuihin sopimuksiin, jotka kuitenkin voi mikä tahansa liikaa valtaa saanut taho rikkoa.
Ja sitten taas toisaalta voisi sanoa, että usein kun "vapaudesta" puhutaan poliittisessa mielessä, se on oikeastaan aika usvainen termi, jolla tarkoitetaan kaikkea yllä mainittua. Se on lähes paradoksaalista, että "vapaudesta" on tullut termi, jolla voidaan tarkoittaa jopa sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja asiat pääpiirteissään toimivat hyvin. Että olot ovat jokseenkin vakaat ja voi rakentaa elämäänsä suhteellisen esteettä, eivätkä ihmiset ole alttiina mielivaltaiselle kaltoinkohtelulle.
Eihän se oikeastaan ole mitenkään itsestäänselvää, että sanalle "vapaus" kehittyy nimenomaan tällaisia mielleyhtymiä. Silloin se ei enää tarkoitakaan pelkästään rajoituksettomuutta, kytköksettömyyttä tai mahdollisuutta toimia oman päänsä mukaan.
