Hurskastakin hurskaampaa

[mks]

Hurskaus on perinteellisesti arvostettua. Siinä arvoista tehdään totta.

Todellinen hurskaus tulkkaantuu näkemäni mukaan nykytodellisuudessa naivismiksi, sinisilmäisyydeksi ja ehkäpä myös vanhuuden heikkoudeksi.

Hurskaus onkin korvautunut hurskastelulla. Sen sijaan, että arvoista tehdään totta, alhaisin itsekkyys, kypsymätön naiivi mielipide, raaka indoktrinaatio ja halpa retoriikka kietoutuu hurskasteleviin sanoihin.

"Lapsen etu on tärkein" kelpaa minkä tahansa perhepoliittisen piittaamattomuuden perusteluksi.

"Työttömyys ei johdu työhaluttomuudesta vaan työn puutteesta" kelpaa selitykseksi miksi ansiosidonnaisen tuen nykyistä muotoa ei saa analysoida.

"Meidän on kunnoitettava kultturiperintöämme" selittää miksi koululaisia rasitetaan yhden hyödyttömän vieraan kielen tuloksettomalla lukupakolla.

Jopa tuttu alhainen käsite "hurskastelu" on korvattu poliittisesti korrektimmalla käsiteellä "poliittisesti korrekti".

Tämä avaus tähtää hurskastelun vapaamuotoiseen tarkasteluun. Kaikkine aiheineen ja muotoineen. Ketään loukkaamatta ja muutoinkin lakeja kunnioittaen. Poliittisesta korrektiudesta piittaamatta.

mks

[Patu]

En ihan tavoita mks:n ajatusta. Johtuu osittain siitä että minulla on joku käsitys siitä mitä hurskas on, mutta en ole tyytyväinen käsitykseeni.

Minun mielessäni hurskaus sisältää teeskentelyä, hyväksi ja jumalaapelkääväksi heittäytymistä. Tavoitteellista vanhurskaalta vaikuttamista.
(Vanhurskaus on Raamatussa määritelty: se on Jumalaan uskomista.)

Meillä on käsite hurskastelu, meilä ei ole käsitettä vanhurskastelu.
Vanhurskas ei tuo uskoaan jatkuvasti esille eikä tyrkytä sitä - näin uskon(!)- hurskas niin mielellään tekee.

Liittyykö sanaan henkinen yksinkertaisuus. Hurskas on henkisesti vähän köyhä?

Meillä on tunnettu teos "Hurskas kurjuus". Olen aikoinaan lukenut kirjan, mutta siitä on niin monta vuotta ja niin monta ajatusten painia kulunut etten muista mitä hurskas tarkoitti. Jollei sitten yksinkertaista, ei mitään pahaa tarkoittanutta.

[MrKAT]

Hurskastelu, tekopyhyys, jeesustelu, moralisointi, teeskentely, ..derailaus ja pinkwash.

Jälkimmäiset 2 termiä selviää tarkemmin tästä erinomaisesta: "Squirrel":n blogiartikkelista. Pinkwash-kohu: Vaaleanpunainen nauha on Susan Komenin lanseeraama rintasyöpä-hyväntekeväisyys-rahastus-hurkastelua. Pöyristyttävästi tuottoa käytettiin jopa toisten hyväntekeväisyysjärjestöjen haastamiseen oikeuteen, itse asia sai vain 20%. (Tämä tuo mieleeni sen miksi HS ei enää rapise käsissäni. Siksi koska blogeissa voi olla täräyttävämpää ja syvällisempää tekstiä).

[mks]

En ihan tavoita mks:n ajatusta. Johtuu osittain siitä että minulla on joku käsitys siitä mitä hurskas on, mutta en ole tyytyväinen käsitykseeni.

Minun mielessäni hurskaus sisältää teeskentelyä, hyväksi ja jumalaapelkääväksi heittäytymistä. Tavoitteellista vanhurskaalta vaikuttamista.
(Vanhurskaus on Raamatussa määritelty: se on Jumalaan uskomista.)

Minulle hurskaus on myönteinen sana. Johtunee iästäni. "Jumalaapelkäävä" on aika hyvä synonyymi menneeltä ajalta. Viittaa juuri siihen, että tekee arvoistaan totta. Vanhurskaus on vielä raamatullisempi käsite ja vältän juuri siksi siihen viittaamista sekulaarissa keskustelussa.

Meillä on käsite hurskastelu, meilä ei ole käsitettä vanhurskastelu.
Vanhurskas ei tuo uskoaan jatkuvasti esille eikä tyrkytä sitä - näin uskon(!)- hurskas niin mielellään tekee.

Itse miellän, että hurskasteleva tuo "uskonsa" kärkkäästi esille ja fariseusten tapaan "tekee viittansa tupsut suuriksi".  Hurskas ei. Eikä aseta raskaasti ja vaikeasti kannettavia taakkoja toisille vaan kantaa taakkansa itse.

Liittyykö sanaan henkinen yksinkertaisuus.

Arvelen, että nykyisin mieluusti liitetään. Kuten kirjoitin: "Todellinen hurskaus tulkkaantuu näkemäni mukaan nykytodellisuudessa naivismiksi, sinisilmäisyydeksi ja ehkäpä myös vanhuuden heikkoudeksi. "

Olen mieluusti puolustamassa sitä, mitä ennen vanhaan kutsuttiin hurskaudeksi. Ainakin siinä mielessä kuin olen sen edellä viitatulla tavalla ymmärtänyt.

mks

[mks]

Hurskastelu, tekopyhyys, jeesustelu, moralisointi, teeskentely, ..derailaus ja pinkwash.

Jälkimmäiset 2 termiä selviää tarkemmin tästä erinomaisesta: "Squirrel":n blogiartikkelista. Pinkwash-kohu: Vaaleanpunainen nauha on Susan Komenin lanseeraama rintasyöpä-hyväntekeväisyys-rahastus-hurkastelua. Pöyristyttävästi tuottoa käytettiin jopa toisten hyväntekeväisyysjärjestöjen haastamiseen oikeuteen, itse asia sai vain 20%. (Tämä tuo mieleeni sen miksi HS ei enää rapise käsissäni. Siksi koska blogeissa voi olla täräyttävämpää ja syvällisempää tekstiä).

Suunnilleen näin assosioden olen päätynyt näköjään varsin samaan käytäntöön.

mks

[Patu]

Minulle hurskaus on myönteinen sana. Johtunee iästäni. "Jumalaapelkäävä" on aika hyvä synonyymi menneeltä ajalta.

Kuten kerroin, minulle ei pelkästään myönteinen. Luulen tavoittavani sen mitä tarkoitat hurskaalla, mutta en löydä sille sanaa.
Ehkä hurskauden liittäminen uskomiseen, jopa tiettyyn uskontoon, aiheuttaa minussa torjunnan.
Ehkä ottamalla sana hurskasteleva enemmän käyttöön jättäisin hurskaalle paremman sisällön.
En käyttäisi Buddhasta sanaa hurskas.

[mks]

Minulle hurskaus on myönteinen sana. Johtunee iästäni. "Jumalaapelkäävä" on aika hyvä synonyymi menneeltä ajalta.

Kuten kerroin, minulle ei pelkästään myönteinen. Luulen tavoittavani sen mitä tarkoitat hurskaalla, mutta en löydä sille sanaa.
Ehkä hurskauden liittäminen uskomiseen, jopa tiettyyn uskontoon, aiheuttaa minussa torjunnan.

Tässä on selvä ja hyväksyttävä ero sanojen merkityksien kokemisessa ja kokemusten muutoksessa. Oma kielenkäyttöni on maailman sekularisoituessa muuttunut tavalla,  jonka koen yleiseksi: Uskonnollisesta kontekstista valuu sekulaariin kontekstiin sanoja, joiden uskonnollinen sisältö haalistuu ja asteittain katoaa kokonaan. Aivan samoin kuin kirkkoon vielä kuuluvien enemmistöltäkin uskonnollinen konteksti haihtuu pikkuhiljaa olemattomiin ja jää pienen fundamentalistijoukon yksinoikeudeksi.

Ehkä ottamalla sana hurskasteleva enemmän käyttöön jättäisin hurskaalle paremman sisällön.

Nähtävästi haemme ihan samaa. Pari "hurskas" - "hurskasteleva" on mielekkäin, jos edellinen on aidosti myönteinen ja jälkimäinen aidosti kielteinen.

En käyttäisi Buddhasta sanaa hurskas.

Siinä konteksissa "hurskas" tai "vanhurskas" on "valaistunut". Siinä kontekstissa voisi kai sitten käyttää menestyksellisesti sanaa "keinovalaistu"

MrKAT nosti "hurskastelulle" synonyymeiksi mm sanat "tekopyhyys", "jeesustelu", "moralisointi" ja "teeskentely".

Kun noita maistelen, huomaan ensinnäkin, että kaksi ensimmäistä ovat nekin uskonnolliseen kontekstiin sidottuja. "Tekopyhyydelle" on selvä pari "pyhyys", mutta se ei ihan löydä sekulaarissa kontekstissa myönteistä sisältöä. "Jeesustellulle" ei ole oikein hyvää paria.

Sekulaarit "moralisointi" ja "teeskentely" ovat lataukseltaan miedompia ja niiden parit vaikkapa "liberaalisuus" ja "aitous" löytyvät vasta kokonaan toisesta sanakannasta.

Näin siis aloitusviestin esimerkein suosin kielen käyttöä siten, että
- mies, joka on valmis luopumaan lauantaikännistään harjoitellakseen yhteislaulua kotona lastensa kanssa voi nähdä käytöksessän hurskaita piirteitä kun taas lähtiessään kavereiden kanssa kapakkaan mollaamaan homopareja kelvottomiksi adoptiovanhemmiksi on hurskasteleva.
- sosioekonomisti, joka ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella ollessaan ollessaan analysoi korvauksetta 500 päivän kiinteän ansiosidonnaisen vaikutusta työllistymisaktiviteettiin ja päätyy julkaisemaan selvityksen, joka osoittaa käytännön haittavaikutuksia osoittaa ehkä jonkin asteista hurskautta, mutta kirjoitellessaan ansiosidonnaisella päivärahalla, kulttuuriapurahalla ja pimeällä kustannussopimuksella keskikaljan voimalla ryyppykavereidensa surullisia ja ylipääsemättömien yhteiskunnallisten voimien aiheuttamia syrjäytymiskohtaloita osoituksena maailman pahuudesta, olkoon sitten hurskasteleva.
- poliitikko, joka huolimatta asian vähäisestä populaarisuudesta pitää aidosti käytännön huolta, että ruotsinkielinen vähemmistö saa tarvitsemansa palvelut äidinkielellään ja suomenruotsalainen kulttuuri saa resurssinsa YLE:ssä, mediassa yleisemmin ja vaikkapa kustannustoiminnassa ja näyttelytiloissa on jossain määrin hurskas, jos todellakin hoitelee niitäkin pikku taustajuttuja, jotka vaativat työtä, mutta joista ei kiitosta heru. Sen sijaan poliitikko, joka määrää viisimiljoonaisen porukan opetteleman omaa kieltään menneen suomenruotsalaisen hegemonian pyhitykseksi, lienee hurskasteleva.

mks

[Patu]

Politiikka on minulle vaikea laji. Hurskauden löytäminen sieltä on haastavaa.
Sen verran ymmärsin muuten, että kaljoittelu ei edistä hurskauden polulla etenemistä.

[wade]

Ymmärrän mitä mks hakee "hurskaalla", ja olen samoilla linjoilla. Mutta jos termiä tuodaan sekulaariin kontekstiin, niin mieleeni nousee tiettyjä kysymyksiä.

Jos hurskaus on sitä, että jumalanpelossaan (kunnioituksessaan Jumalaa kohtaan) toimii arvojensa mukaisesti; niin mihin hurskaus viittaa kun "jumala on kuollut"? Ketä tai mitä meidän tulisi pelätä/kunnioittaa?

Omaantuntoon joku taitaa viitata, jonkin hyvin minä-keskeisen arvostelman on oltava kyseessä. Mutta ei missään nimessä minä-keskeisen siten kuin kuvittelee joku, joka kuvittelee että hän (tai viiteryhmänsä) on maailman mitta.

[Patu]

Jos hurskaus on sitä, että jumalanpelossaan (kunnioituksessaan Jumalaa kohtaan) toimii arvojensa mukaisesti; niin mihin hurskaus viittaa kun "jumala on kuollut"? Ketä tai mitä meidän tulisi pelätä/kunnioittaa?

Tätä myös kysyn.
Tämä oli taustalla kun viittasiin Buddhaan: Buddha ei ollut jumala eikä buddhalaisuudessa ole jumalaa samassa merkityksessä kuin vaikka kristinuskossa.

En pitäisi hurskautena jumalanpelosta tai palkinnon tavoittelusta kumpuavaa käyttäytymistä. Se pyyhkii minun ajattelussani käytännössä uskonnon pois hurskaudesta.
Tässä ollaan lähellä lipsahtaa uskonnon määrittelyyn; mikäpä siinä, kai Kapealla näkökulmallakin voisi joku uskonnollinen aihe olla.

[MrKAT]

Körttiseutumme sukulainen (tai mutkan kautta sukulainen) piti körttipukua mutta kun körttiläisyyteen kuuluu että on itse suurin syntinen  ja ettei pidä nostaa itseänsä muita ylemmäs, niin hän myöhemmin tajusi ristiriidan. Körttipukua pitämällä hän nosti itseänsä muista ylemmäs ainakin tällä körttiläisyyden mitalla. Ja  siksi jätti sitten puvun pois käytöstä.

[Laika]

Minulle tuottaa vaikeuksia määritellä hurskautta (mks:n tapaan liitän sanaan eräänlaisen myönteisen piirteen), koska sillä on mielestäni vähänlaisesti tekemistä tosiasioiden tai nokkelan määrittelyn kanssa ylipäätään. Se on kuin parhaan mahdollisen herkun maku -paitsi että sittisontiaisen makumieltymykset ovat varsin toisenlaiset, eikä todellinen hurskaus rajoitu aivan niin minäkeskeisesti, että voisin hyvällä omatunnolla rajata sen piiristä sittisontiaiset ja ei-toivomani-henkilöt. En tiedä muistanko oikein, jos sanon kuulleeni hurskauden tarkoittavan kilvoittelua Jumalan silmissä. Se ei tarkoita samaa kuin kilpailu muiden ihmisten tai sittisontiaisten kanssa, vaan pyrkimystä tulla paremmaksi ja ylittää aiemmat tekonsa ilman vilppiä tai oikotietä. Se voisi olla kovaa työtä, paitsi että ahkeralle se ei ole: pelkurille se voisi olla rohkeuden näyttämistä vaikeassa paikassa, paitsi että voimakasluontoiselle se ei ole sitä. On helpompi näyttää esimerkein, mitä hurskaus ei ole, kuin mitä sillä olisi tarkoitettava. Pidänkin puhetta hurskaudesta uskonnollisena.

[Laika]

Olla parempi kuin attribuuttinsa, ehkä sanoisin niin. Nokkeluutta ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa varsinaisesti hurskauteen. Tyhmä ja varas voi osoittaa hurskautta, ongelmana on että hurskaus ei itsessään näytä attribuutilta lainkaan.

[mks]

Olla parempi kuin attribuuttinsa, ehkä sanoisin niin.

Radio Puheessa - tai sanotaanko Radio Urheilun tauoilla - hurskastelun mestarit Jari Sarasvuo, Johanna Korhonen ja Ruben Stiller viljelevät juuri tätä sarkaa.

Ei ole äärtä eikä rajaa heidän kuvauksissaan kanssaihmisten typeryydestä vaikka asianomaisilla itsellään ei ole mihinkään oikeaan ongelmaan mitään näkemystä.

Tuolla triolla on yhteensä rikas ääniala: Mielevän pilkallinen narina (Korhonen), hurskaasti hidasteleva sydämellinen "rakastakaa toisianne"-julistus (Sarasvuo) ja telaketjuylivoimainen mania (Stiller).

Trio pitäisi  saada soittamaan yhteen eikä eri ohjelmissa. Ehkäpä huomaisivat rikat toistensa silmissä.

mks

[mks]

Olen mustannut naamani Tiernapoikien esityksessä. Olen käyttänyt sanaa "neekeri".

Olen elämäni aikana pyytänyt moniakin asioita anteeksi, mutten noita enkä aio vastakaan pyytää.

En ole rasisti. En odota kenenkään todistelevan, ettei 35 vuotta sitten ollut.

Toivon hartaasti, ettei meetoon tapaan yleinen vahojen asioiden kaiveleminen uudemman tekopyhyyden sädekehän valossa leviä Suomeen.

mks